STUART, DOUGLAS: Shuggie Bain

Kustantaja: WSOY 2022

Alkuteos: Shuggie Bain

Suomennos: Laura Jänisniemi

Ollaan 1980-luvun Glasgow’ssa Skotlannissa. Satamatoiminta on hiipunut, kaivoksia ja tehtaita suljettu ja työttömien määrä suunnaton, mutta Wullie ja Lizzie Campbell elävät vaatimattomasti ja pärjäävät. Wullien hemmottelema Agnes-tytär sen sijaan kuvittelee olevansa jotenkin erityinen ja tyylikkäänä kaunottarena oikeutettu vaatimaan elämältä tavallista enemmän.

Agnesin ensimmäinen mies on vanhempien iloksi katolinen. Hän on tunnollinen ja siivo ja pitää hyvää huolta vaimostaan ja kahdesta lapsestaan, mutta on Agnesin mielestä todella tylsä. Itsevarma taksikuski Shug (oikeasti Hugh) Bain sen sijaan lupaa seksiä, vauhtia ja yllätyksellisyyttä. Ehkä yksi kutkuttava tekijä Agnesille on miehen protestanttisuuskin. Oli miten oli, Agnes jättää turvallisen elämän taakseen ja majoittuu Shugin ja kahden lapsensa kanssa vanhempiensa asuntoon, mikä ei näitä yhtään ilahduta.

Syntyy Shugin ja Agnesin yhteinen lapsi Shuggie. Avioliitto alkaa kuitenkin rakoilla, sillä Shug on paljon poissa kotoa ja Agnes alkaa yksinäisyydessään ryypätä. Nalkuttava, vaativa ja humalainen vaimo ei itsekeskeistä ja kylmää Shugia kiehdo ja Shuggien ollessa seitsemänvuotias mies tekee ratkaisunsa: vie perheen kaupungin vuokra-asuntoon kauas keskustasta ja jättää sinne. Uusi vaimoehdokas on hänellä jo odottamassa.

Suljetun kaivoksen työväenasuntoon jumittunut Agnes elää sosiaalitukien varassa, mutta rahoista yhä suurempi osa alkaa mennä alkoholiin eikä ruokaan. Naapuruston muut naiset käyttävät tilannetta hyväkseen, sillä tapoihin kuuluu, että pullot ja tupakat jaetaan silloin kun jollakulla niitä on. Agnesin tytär muuttaa pois heti kun voi eikä enää koskaan puhu äidilleen. Vanhin poika kestää velvollisuudentunnosta hieman pidempään, mutta lopulta äidin kanssa on vain Shuggie.

Shuggie on viehättävä, mutta selvästi muista pojista poikkeava. Hän ei astele miehekkäästi jalat hieman harallaan, vaan keikuttaa lanteitaan ja elehtii käsillään. Puhekin on hienostelevaa ja ääni tyttömäinen. Raisujen pallopelien sijasta Shuggie rakastaa nukkeja ja hempeävärisiä leluja. Veljen huolestuneista neuvoista ei tunnu olevan apua.

Hän yritti pienentää isoja, näyttäviä liikkeitä, hillitä lantion keikutusta ja käsien laajoja kaaria, mutta ne kaikki olivat hänen sisällään, ja kun ne vyöryivät ulos, hän ei kyennyt pysäyttämään niitä.

Shuggie rakastaa ehdoitta äitiään, joka parhaimmillaan on lempeä ja ymmärtäväinen ja krapulaisenakin kauniisti kammattu, meikattu ja puettu. Poika uskoo pitkään, että voisi jotenkin auttaa äitiään parantumaan, mutta joutuu murheekseen toteamaan, ettei ole tälle riittävä syy luopua alkoholista. Lyhyiden toiveikkaiden hetkien jälkeen ajaudutaan vain entistä syvempiin syövereihin.

Agnesin ylävartalo roikkui sängyn ulkopuolella, ja sen oudosta kulmasta Shuggie tiesi, että viina oli pyörittänyt äitiä koko yön kuin teilipyörässä. Hän käänsi päätä sivulle, jotta äiti ei tukehtuisi omaan oksennukseensa. Sitten hän laittoi lattianpesuämpärin sängyn viereen ja veti Agnesin kermanvärisen mekon vetoketjun varovasti auki ja avasi rintaliivien hakasen… Shuggie laittoi riviin kolme mukia: yhdessä oki hanavettä, jolla Agnes voisi kostuttaa kirvelevää kurkkuaan, toisessa maitoa vatsahappojen taltuttamiseen ja kolmannessa väljähtynyt sekoitus oluenjäämistä, jotka Shuggie oli kerännyt eri puolilta taloa ja vatkannut haarukalla yhteen. Hän tiesi että Agnes tarttuisi ensimmäisenä tähän mukiin, joka vaientaisi kirkuvat luut.

Shuggie Bain kertoo raskaista asioista mitään kaunistelematta, mutta niin sujuvasti ja koskettavasti ettei lukeminen käy liian ahdistavaksi. Ranskalaisen Édouard Louis’n teokset tulevat vahvasti mieleen, kun Stuart kuvailee Shuggien erilaisuutta tai ihmisten köyhyyttä ja näköalattomuutta – että 1980- ja 1990-lukujen Euroopassa on ollut tällaista! Shuggien tulevaisuus ei näytä lupaavalta, mutta kirjan viimeisistä lauseista kuvastuu kuitenkin hämmästyttävää iloa ja luottamusta.

Kirjailija ja muotisuunnittelija Douglas Stuart syntyi Glasgow’ssa vuonna 1976 ja muutti 24-vuotiaana Yhdysvaltoihin. Booker-palkinnon vuonna 2020 voittanut esikoisromaani Shuggie Bain pohjautuu paljolti Stuartin omaan elämään. Hyvin kävi lopulta!