Kustantaja: Gummerus 2024
Alkuteos: La Malnata (2022)
Suomennos: Leena Taavitsainen-Petäjä
En pelkää mitään -teoksen prologissa ollaan pohjoisitalialaisessa
Monzan kaupungissa keväällä 1936. Kaksitoistavuotiaan Frencescan raiskaamista
Lambrojoen rannalla yrittänyt nuori mies on kuollut ja tyttö jumissa hänen allaan.
Onneksi Maddalena-ystävä tulee avuksi ja tytöt saavat piilotettua ruumiin läheisen sillan alle. Seuraavaksi kirjassa kerrotaan, mikä johti
tuohon tilanteeseen ja mitä siitä seurasi.
Kirjan minäkertoja eli Francesca on hyvin toimeentulevasta
perheestä. Äiti on opettanut ainoaa
lastaan noudattamaan hyviä tapoja ja olemaan herättämättä epäsuotuisaa
huomiota. Francesca on kuitenkin jo pitkään ollut kiinnostunut joella kahden
pojan kanssa puuhailevasta tytöstä, joka kaupungissa tunnetaan nimellä Malnata,
”pahan oma”. Jopa aikuiset tekevät ristinmerkin pelkästään mainitessaan hänen
nimensä.
Hän oli kaunein olento, jonka olin koskaan nähnyt.
Hänellä oli sysimustat, epätasaiset hiukset kuin ne olisi saksittu lihaveitsellä
päähän painetun potan reunan mukaisesti, ja kiiluvat kissansilmät.
Francescan ensimmäinen lähempi kosketus kiinnostuksensa kohteen kanssa
tapahtuu kesällä 1935 Monzan suojelupyhimyksen juhlapäivänä. Malnata pistää
Francescan koetukselle, josta selvittyään tyttö pääsee mukaan Malnatan
johtamaan piiriin. Päivisin Francescan isä on hattutehtaallaan ja äiti
omilla teillään, joten tytön poistumisista kotoa tietää vain kotiapulainen
Carla. Tämä kylläkin luulee retkien takana olevan hedelmäkauppiaan pojan Noè
Tresoldin.
Francescan uusista kumppaneista Matteon perhe kuuluu
punaisiin ja Filippon isä fasisteihin, mutta taustoilla ei ole väliä ainakaan
Malnatan ollessa paikalla. Nelikon harrastamiin seikkailuihin kuuluvat usein
erilaiset rohkeustestit, sillä Malnatan tunnuslause on: Minä en pelkää
mitään. Mielikuvitusleikkeihin tyttö ei kuitenkaan suostu, sillä hänellä on
niistä huonot kokemukset.
Malnatan tai oikeasti Maddalenan vähävarainen perhe asuu
vanhan lähiön kerrostalossa. Francesca hieman kadehtii ystäväänsä, sillä sisarusten
välillä on lämpöä ja iloa – saattavatpa he ryhtyä tanssimaankin keskellä
arkipäivän askareita. Surua on toki ollut, sillä perheen isä ja nuorin lapsista
ovat kuolleet tapaturmaisesti – mutta onko syy Maddalenan, vaikka hän itse niin
uskookin?
Tarinan vauhti kiihtyy, kun tapahtumiin liittyvät myös
nelikon lähiomaiset. Tinkimättömästi oikeudenmukaisuutta tavoitteleva Malnata
vaatii naisia hyväksikäyttäneitä tai heitä pahoinpidelleitä miehiä tunnustamaan
julkisesti osallisuutensa ja pyytämään anteeksi, mutta arvioiko hän voimansa
väärin? Uskaltaako Francesca uhmata äitiään ja tukea ystäväänsä tässä
taistelussa?
1630-luvun Italiassa ei ihmisen asemaan vaikuta vain omaisuus,
vaan myös jäsenyys fasistipuolueessa. Siirtomaavallaksi havitteleva Italia käy
sotaa Etiopiassa, mutta oikeita suhteita omaavat nuoret miehet välttävät
armeijan ja jäävät uhoamaan kotikaupunkinsa kaduille. Univormuissaan he uskovat
olevansa koskemattomia. Sellaisessa ympäristössä nuori tyttö on turvaton.
Maailma on pelottava paikka, täynnä kaikkea kiellettyä,
paikka jossa on liikuttava hissukseen ja varpaisillaan ja varottava koskemasta
mihinkään. Etenkin, jos sattui olemaan tyttölapsi.
Italialaisen Beatrice Salvionin (s. 1995) esikoisteos kuvaa kahden tytön ystävyyttä 1930-luvun italialaisessa kaupunkiyhteisössä, jossa vallitsevat suuret luokkaerot, naapurien tarkkailu, kaksinaismoraali, korruptio, korostunut miehisyys ja väkivaltaisuus sekä naisten heikko asema. Niukkenevat ajat koittavat, kun Kansainyhteisö asettaa Italialle taloudellisia pakotteita Etiopian sodan vuoksi.
Kirjailija käyttää uskonnollista
kuvastoa niin pienissä yksityiskohdissa kuin henkilökuvauksessakin. Lumoava
Tiziano Colombo edustaa demonisuutta, kun taas Noè Tresoldi on kuin pyhimys,
joka kärsii muiden puolesta. Pääsiäisaikaan viittaa loppukohtaus, jossa
kiihottunut väkijoukko huutaa tuomiota syylliseksi tahtomalleen. Siihen tarina ykskaks katkeaa.
En pelkää mitään on hyvä lukukokemus, jonka
yksityiskohtia jää miettimään. Jos pitää Elena Ferranten teoksista, pitää
varmasti tästäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti