KOCH, HERMAN: Illallinen

Herman Koch (s. 1953) on hollantilainen kirjailija, kolumnisti ja näyttelijä, joka jossain elämänsä vaiheessa on asunut myös Suomessa. Hänen kuudes romaaninsa Illallinen voitti arvostetun Publieksprijs-palkinnon vuonna 2009. Kirja pohjautuu osittain tositapaukseen eli Barcelonassa vuonna 2005 tapahtuneeseen kodittoman naisen murhaan.

Kesäisenä iltana kaksi avioparia on illallisella Amsterdamin hienoimpiin kuuluvassa ravintolassa. Hymyillään ja keskustellaan kohteliaasti erilaisista neutraaleista aiheista, syödään hienoja ruokia. Pinnan alla kuitenkin väreilee ja paine purkaantuu viimein jälkiruokavaiheessa. Nyt päästään kokoontumisen todelliseen syyhyn eli keskustelemaan perheen 15-vuotiaiden poikien tekemästä rikoksesta ja sen vaatimista toimenpiteistä. Nyt karistetaan kohteliaisuuden pintakiilto pois ja katsotaan, mihin asti kukin on valmis suojelemaan rakkaitaan. Onko lopultakaan pahinta se, mitä pojat ovat tehneet, vai vanhempien asenne?

Jos minun pitäisi määritellä mitä onni on, sanoisin näin: onnelle on tarpeeksi itsessään, se ei kaipaa todistajia. ”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan”, kuuluu Tolstoin Anna Kareninan ensimmäinen virke. Siihen haluaisin lisätä korkeintaan, että onnettomat perheet – ja niistä perheistä ennen kaikkea onnettomat avioparit – eivät pärjää yksin. Mitä enemmän todistajia, sen parempi. Epäonni etsii aina seuraa. Se ei siedä hiljaisuutta, varsinkaan sitä vaivautunutta hiljaisuutta joka laskeutuu, kun se jää yksin.

Kirjan kertoja on Paul Lohman, joten häntä pitää ilman muuta sankarina. Hän vaikuttaa perhettään syvästi rakastavalta ja sivistyneeltä periaatteen mieheltä, kun taas isoveli Serge näyttäytyy huomionkipeänä ja lipevänä poliitikkona, jolle elokuvan tärkein anti saattaa olla näyttelijättären rintavako. Illallisen edetessä alkavat käsitykset muuttua. Käy ilmi, että Paul Lohmanilla on synnynnäisen neurologisen sairauden vuoksi taipumus hallitsemattomiin väkivaltapuuskiin. Käy ilmi myös, että hän on kateellinen veljelleen tämä menestyksen vuoksi ja kateellinen jopa vaimolleen, koska perheen poika Michael tuntuu olevan kiintyneempi äitiinsä kuin isäänsä. Miten pitkälle Paul menee vain saadakseen kuulla Michaelin sanovan ”isi, kulta”?

Kirja jakaantuu lukuihin illallisen etenemisen mukaan eli aperitiivista lähdetään liikkeelle ja juomarahaan päädytään. Tänä aikana on takautumien avulla opittu taustat, syyt ja seuraukset sekä henkilöiden persoonalliset ominaisuudet – eikä mikään vaikuta oikein mukavalta. Kirja onkin tahallisen provosoiva ja huumoriltaan varsin musta. Jännitettävää riittää loppuun saakka ja lopun jälkeen riittää pohdittavaa.