DOUGHTY, LOUISE: Kielletyn hedelmän kuja

Kustantaja: Minerva 2015

Alkuteos: Apple Tree Yard

Suomennos: Marja Helanen

Louise Doughty (s. 1963) on useita palkintoja voittanut englantilainen kirjailija ja toimittaja, joka pitää mieluisimpana palkintonaan kriitikon lausetta: ”Louise Doughty kirjoittaa ihmisistä, joista yleensä ei kirjoiteta.”. Kansainvälistä mainetta hän saavutti seitsemännellä romaanillaan Kielletyn hedelmän kuja.

Kirjan prologi tapahtuu oikeussalissa. Jo ensimmäinen lause herättää kysymyksiä: keitä syytetyt ovat ja mitä he ovat tehneet?

Hetki tihenee, voimistuu ja tihenee – hetki, jona käsitän meidän hävinneen.

Tapahtumista kertoo 52-vuotias geenitutkija Yvonne Carmichael. Hänen sävynsä on viileän rauhallinen ja vaikuttaa varsin objektiiviselta, aivan kuin hän tarkkailisi kaikkea ulkoapäin. Silti ei ole mitään takeita siitä, että hän kertoisi kaiken täysin totuudenmukaisesti tai osaisi tehdä oikeita johtopäätöksiä näkemistään asioista. Hän on virkistävästi tavanomaisesta poikkeava sankaritar.

Yvonnen elämässä kaikki näyttäisi olevan mallillaan. Hän on menestynyt työssään, hänellä on kaunis koti, kiltti aviomies ja jo itsenäistyneet lapset. Miksi hän sitten yhtäkkiä heittäytyy intohimoiseen suhteeseen täysin tuntemattoman miehen kanssa? Eikö turvallinen arki enää tyydytä? Hiveleekö vieraan miehen osoittama kiinnostus itsetuntoa? Uskooko Yvonne tosissaan voivansa elää kiihkeässä suhteessa niin, ettei se vaikuttaisi mitään muuhun elämään?

Suhteet koskevat tarinoita, eivät totuutta. Yksin, yksilöinä, meillä jokaisella on omat henkilökohtaiset mytologiamme, tarinat, joita kerromme selvittääksemme oman itsemme itsellemme. Se toimii yleensä hienosti niin kauan kuin pysymme tervejärkisinä ja sinkkuina, mutta heti kun astuu läheiseen suhteeseen toisen ihmisen kanssa, omasta itsestä kehrätty tarina on automaattisesti riitasoinnussa sen tarinan kanssa, jonka tuo toinen ihminen kumppanistaan punoo.

Kielletyn hedelmän kuja -romaanista näyttää ensimmäisten lukujen perusteella kehkeytyvän hieman ällöttävä kuvaus eräästä syrjähypystä, mutta loppujen lopuksi kyse on paljon synkemmästä tarinasta. Yvonnen elämä muuttuu uskomattomaksi painajaiseksi, jossa yksi kohtalokas teko johtaa toiseen ja yksi pimeä hetki mullistaa koko loppuelämän. Kun naamiot putoavat, paljastuvat petoksen ja itsepetoksen syöverit. Doughty rytmittää tarinaa taitavasti, kasvattaa jännitystä pienillä ennakoinneilla ja paljastaa todellisen salaisuuden vasta loppuluvussa. Hän kuvaa tarkasti ja oivaltavasti ihmismielen synkkiä puolia, mitä kirjan salaperäinen ja mustanpuhuva tunnelma vielä korostaa. Tuo tunnelma jää leijumaan vielä kirjan loputtuakin.