Kustantaja:
Gummerus 2018
Alkuteos:
Three Daughters of Eve
Suomennos: Sari Karhulahti
Elif Shafakin kirjan nimi on Eevan kolme tytärtä. Yksi näistä kolmesta tyttärestä on kirjan kertoja, turkkilainen Nazperi Nalbantoğlu eli Peri,
Peri tottuu jo lapsena elämään erilaisten
maailmankatsomusten puristuksessa. Äiti ja toinen veli ovat tiukasti muslimeja,
isä uskoo vain tieteeseen ja vanhin veli kiinnostuu kommunismista. Heidän
välillään Peri yrittää toimia sovittelijana, myötäillä kaikkia ja omaksua
kaikilta jotakin. Yrittää sopeutua jyrkkään ja väsyttävään vastakkainasetteluun vuosisataisten perinteiden ja modernin maailman välillä.
Pystyikö Jumala
näkemään ja kuulemaan vankilan muurien ja sellien ristikoiden läpi? Ellei
pystynyt, Hän ei ollut kaikkivoipa. Jos pystyi mutta ei silti auttanut
mitenkään hätää kärsiviä, Hän ei ollut armollinen. Niin tai näin, Hän ei ollut
sitä, mitä väitti olevansa. Hän oli huijari.
Peristä kasvaa yksinäinen, pelokas ja itseään väheksyvä
nuori nainen. Jonkinlaisena turvana hänellä on usvalapsi, kiperissä tilanteissa
varoittamaan ja kannustamaan saapuva henkiolento. Peri itse ei tiedä, miksi hän
tällaisen hahmon näkee, mutta takana on perhesalaisuus.
Perhe, koulu ja yhteisö olivat jauhaneet kaikki hänen omituisuutensa tavallisuuden pitkästyttäväksi pölyksi. Lukuun ottamatta usvalasta. Mutta hän oli aina tiennyt, että hänessä oli jotain poikkeuksellista. Outoutta, joka hänen täytyi kätkeä parhaansa mukaan, arpi, joka ei ikinä häviäisi ihosta. Hän oli niin kovasti yrittänyt olla normaali, että oli usein uupunut tyystin ja tuntenut itsensä arvottomaksi. Hän ei tiennyt, missä vaiheessa yksinäisyys ei ollut enää hänen itsensä valitsema olotila vaan oli muuttunut kiroukseksi. Sisäiseksi tyhjyydeksi, joka oli niin pysyvää ja täydellistä, että hän arveli vain elämän ilman Jumalaa samankaltaiseksi.
Toisaalta Peri on myös älykäs, uuttera ja kunnianhimoinen. Isän unelma (ja äidin painajainen) toteutuu, kun Peri pääsee opiskelemaan Oxfordin yliopistoon Isoon-Britanniaan. Siellä hänen
läheisimmiksi ystävikseen tulevat elämän nautintoja ilman tunnontuskia etsivä
iranilainen Shirin ja egyptiläisamerikkalainen hartaasti uskovainen Mona eli Peri
on jälleen kahden voimakkaan henkilön välissä sovittelijana. Näitä kolmea Eevan
tytärtä jotkut tutut luonnehtivat määreillä Syntinen, Uskova ja Epävarma.
Monen muun tavoin haluaa Perikin palvotun professori
Azurin pienryhmään, jossa puhutaan Jumalasta. Ei pelkästään uskonnon, vaan
runouden, filosofian, mystiikan ja neurotieteiden kautta. Täällä Peri uskoo vihdoinkin löytävänsä vastauksen ongelmiinsa, mutta seurauksena onkin katastrofi.
Hypätään kaiken muuttavaan päivään vuonna 2016. Peri on ilmeisen onnistuneessa
avioliitossa, varakas seurapiirirouva, teinitytön ja kaksospoikien äiti. Miksi hän
tuntee sielunsa tyhjäksi? Väkivaltaiset ja ravistelevat tapahtumat saavat Perin viimeinkin katsomaan mennyttä
rohkeasti ja kypsästi silmästä silmään ja pyrkimään sovintoon niiden ihmisten
kanssa, joita kohtaan on toiminut väärin.
Shafakin teos on toisaalta sujuvuudessaan ja
jännittävyydessään miltei viihteellinen, mutta toisaalta se sisältää paljon
tärkeää asiaa. Tärkeimpänä on suhde uskontoon nykyhetkessä, jossa kaikki tuntuu
muuttuvan yhä enemmän ääri-ilmiöksi. Ollaan ”tinkimättömästi uskonnollisia” tai
”tinkimättömästi maallisia”, muttei mitään siltä väliltä.
Toinen puhuttava asia on Turkin politiikka ja yhteiskunta. Yhä
useampi turkkilainen luottaa vain toiseen turkkilaiseen, ei missään tapauksessa Eurooppaan eikä
mihinkään etniseen ryhmään. Yhä useampi toivoo demokratian tilalle
hyväntahtoista diktatuuria ja vahvaa johtoa.
Meidän naapurimme ovat
Syyria, Iran ja Irak. Eivät Suomi, Norja ja Tanska. Lähi-itään ei milloinkaan
synny samanlaista demokratiaa kuin Pohjoismaihin.
Entäpä naisen aseman Turkissa! Nuoren naisen on pysyttävä
koskemattomana hääyöhön asti tai hän on pilaantunut ja hyljeksittävä hedelmä.
Toisaalta kulissien takana tapahtuu koko ajan seksuaalista hyväksikäyttöä, jota
vaietaan visusti. Perhepiirissä tapahtuvia alistamisia ei katsota raiskauksiksi
olipa kohteena sitten lapsi, miniä, käly tai vaimo. Opettajat, sihteerit ja
sairaanhoitajat saavat vain niellä hullaantuneiden ihailijoiden ahdistelut. Kaksinaismoraali
elää. ja voi hyvin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti