Kustantaja:
Tammi 2018
Alkuteos:
Drömfakulteten – tillägg till sexualteorin (2006)
Suomennos: Outi Menna
Sara Stridsbergin teos Unelmien
tiedekunta pohjautuu todellisen henkilön eli amerikkalaisen feministin Valerie
Solanasin (1936-1988) elämään ja teoksiin. Elämäkerrasta ei ole kuitenkaan
kyse, sillä Stridsberg on muokannut tiedossa olevia faktoja ja luonut oman
fiktiivisen tulkintansa kirjan henkilöistä – myös Valeriesta. Tämä teos sai
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2007.
Teoksen rakenteen ja kerrontatavan hahmottaminen vie hieman
aikaa. Kirja koostuu lyhyistä luvuista, joiden otsikoista selviää missä ajassa
ja paikassa kulloinkin liikutaan. Kaksi ajankohtaa toistuu muita useammin. Toinen niistä on 3. kesäkuuta 1968, jolloin Valerie Solanas ampuu Andy Warholia ja joutuu
mielisairaalaan odottelemaan oikeudenkäyntiä, ja toinen Valerien viimeinen vuosi
ennen kuolemaa 25. huhtikuuta 1988.
Dialogia on kirjassa paljon ja useimmiten Valerie on siinä
toisena osapuolena. Hän saattaa puhua oikeasti jonkun henkilön kanssa, mutta
hyvin usein keskustelu on käynnissä pelkästään Valerien pään sisällä.
Keskustelukumppani saattaa olla todellinen henkilö, mutta se voi olla myös
kasvoton kokonaisuus kuten tuomioistuin tai valtio.
Kirjassa on joukko listoja eri asioista, esimerkiksi
Kertojat, Psykoanalyytikot tai kuolemaan liittyvä Aakkosten tuolla puolen.
Niiden lienee tarkoitus pitää Valerien pää ja arki jollakin lailla järjestyksessä.
Kuulustelupöytäkirjat valottavat Valerien ylimielistä - tavallaan aika koomista
- asennetta.
Valerien elämään liittyy paljon pahoja asioita ja rumuutta,
vinoutumaa ja hukattua lahjakkuutta. Kaikki alkaa jo Valerien ollessa lapsi. Oma
isä käyttää häntä seksuaalisesti hyväksi eikä alkoholiin ja miehiin kiintynyt
äiti ymmärrä suojella lastaan. Viisitoistavuotiaana Valerie lähtee omille
teilleen.
Hetken tulevaisuus näyttää lupaavalta. Valerie pääsee
stipendin avulla opiskelemaan ja yliopiston tutkijaohjelmaan. Hän on hyvä
oppilas, suorastaan nerokas. Uusi idea on kuitenkin jo muhimassa: olisiko
mahdollista perustaa pelkästään naisista koostuva yhteiskunta ja tuhota kaikki
miehet? Ajatuksensa Valerie julkistaa radikaalifeministisessä SCUM-manifestissaan.
Siitä kiinnostuu myös poptaiteilija Andy Warhol, joka tarjoaa Valerielle
monipuolista yhteistyötä.
Mies on kone. Kävelevä
dildo. Emotionaalinen loinen. Biologinen katastrofi. Miehuus on puutostauti.
Mitä sitten oikein tapahtuu? Miksi kaikki alkaa mennä
alamäkeä? Miksi Valerie ampuu Warholia? Onko syynä toivottomuus, kun kaikki
läheisiltä tuntuneet ihmiset jättävät hänet kuka mistäkin syystä: äiti Dorothy
miehen takia, veljeltä tuntunut miesprostituoitu Silkkipoika ja
hengenheimolainen Cosmogirl kuolemalla, Andy Warhol pettämällä lupauksensa ja
ymmärtäväinen psykiatri Ruth Cooper vaihtamalla työpaikkaa? Vai onko syynä
pettymys amerikkalaiseen yhteiskuntaan, jolla olisi muutoksen mahdollisuus,
mutta joka ei mahdollisuutta käytä?
Valerie on ristiriitainen hahmo, uhmakas ja herkkä samalla
kertaa. Hänen itseironinen päämääränsä on tulla professoriksi, kirjailijaksi,
Amerikan presidentiksi ja Amerikan ensimmäiseksi intellektuelliksi huoraksi,
mutta hauras mieli yhdistyneenä päihteisiin vie mahdollisuudet.
Haluan polttaa kaikki
sillat. Olen polttanut kaikki sillat. Minua kaduttaa että poltin kaikki sillat.
Katso minua nyt. Kaipaat minua sitten kun olen poissa. Kukaan ei kaipaa minua,
kun katoan tarinasta.
Stridsbergin kirja on rakenteeltaan taidokas ja tuore,
kunhan tottuu sen hajanaisuuteen ja hitauteen. Kieli on paikoin maalailevaa ja
sykähdyttävän runollista ja paikoin taas miltei luotaantyöntävän karskia ja
poukkoilevaa. Onneksi Stridsberg on ujuttanut mukaan myös keventävää sarkasmia
ja surumielistä hellyyttä.
Nainen tietää
vaistonvaraisesti, että on väärin satuttaa muita. On väärin satuttaa muita…
muistatko, Valerie… ja että elämän tarkoitus on rakkaus…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti