PAAVILAINEN, ULLA-MAIJA: Hyvä tyttö

Kustantaja: Otava 2019

Euran Honkilahdessa vuonna 1955 syntynyt Ulla-Maija Paavilainen työskenteli 1980-luvulla vapaana toimittajana Jyväskylässä, kun hänet kutsuttiin Uusi Suomi -lehteen Helsinkiin. Myöhemmin Paavilainen oli toimittajana Seurassa ja Iltalehdessä ennen kahdeksantoista vuotta kestävää uraansa Me Naiset -lehden päätoimittajana. Sitten meni kymmenen vuotta Sport-lehden päätoimittajana, kunnes Paavilainen jättäytyi vapaaksi journalistiksi. Eli kokemus lehtimaailmasta on vankka.

Yksi Hyvä tyttö -romaanin keskeisistä henkilöistä on Aura. Hän työskentelee 1980-luvun maakunnassa keikkatoimittajana eikä kavahda paukkupakkasia, ympäripyöreitä päiviä tai hyytyviä autoja. Useita kuolonuhreja vaatineesta vanhainkodin tulipalosta Aura onnistuu kirjoittamaan niin tunnevoimaisen artikkelin, että Uusi Sanoma -lehti katsoo aiheelliseksi kutsua hänet riveihinsä Helsinkiin.

Aura aloittaa työnsä naistensivujen osastolla. Etukäteen nousevaksi kyvyksi hehkutettu nuori toimittaja joutuu hakemaan paikkaansa ja luomaan omat kontaktiverkkonsa. Koulu on kieltämättä kovaa, kun maalaistyttö joutuu ilman varoitusta keskelle seurapiiritapahtumaa ja jopa linnan juhliin. Opittava on myös se, mistä asioista ja missä hengessä linjaltaan konservatiivisessa lehdessä saa kirjoittaa.

    Hänpä aloittaa jutun kirjoittamalla siitä, miten joulun aikaan ihmisillä pitäisi olla hyvää tahtoa ja lähimmäisenrakkautta. Ei ole hyvää tahtoa sellaisella, joka kaasuttaa autollaan apua tarvitsevan perheen ohitse pakkasessa ja jättää nämä kärsimään ja paleltumaan.

   Jutussa on kyseenalaistettava, onko ihmisillä enää ollenkaan jäljellä inhimillisiä tunteita. Voisiko siinä viitata jotenkin Jeesus-lapseen ja talliin? Ehkä ei. Jeesushan jäi henkiin.

Aura on yksinäinen. Toimittajien vapaa-aikaan kuuluisivat kapakassa istuminen ja runsas ryyppääminen, mutta Auralla jo opintolainan koroista suoriutuminen vaatii valintoja. Mielellään Aura kyllä tarttuu jokaiseen ojennettuun käteen, jopa silloin kun se on jo varattu. Eihän moni muukaan pistä painoa uskollisuudelle.

   Sanomalehden ja aikakauslehtien toimittajat istuvat eri puolilla kapakkaa. Heidän pöytäkeskusteluissaan on se ero, että sanomalehden toimittajat kertaavat päivän tapahtumia ja haukkuvat esimiehiään, kun taas aikakauslehtien toimittajat kehuvat itseään ja haukkuvat esimiehiään.

Toinen tärkeä nainen Hyvä tyttö -romaanissa on Auran pomo, osastopäällikkö Erika. Hän häpeää vaatimattomia lähtökohtiaan ja pyrkii salaamaan niin taustansa kuin myös sen tosiasian, että on päässyt esimiesasemaan lehden omistajan tuella. Tosin se taitaa olla turhaa paikassa, joka vilisee toimittajia… Erika esiintyy tietoisesti hyväntuulisena ja tasapainoisena ja ihailee kovasti mukavan pomon olemustaan. Kuitenkaan hän ei häpeä käyttää hyväkseen Auran artikkelia, jonka julkaisemisen on siirtänyt hamaan tulevaisuuteen.

 

Kulisseissa käydään jo taistelua vallasta. Lehtitalon omistaja ”Lasseliten” haluaisi säilyttää kaiken ennallaan eikä missään tapauksessa tahtoisi luopua paperimuotoisesta sanomalehdestä. Uudistajat taas saarnaavat uuden tekniikan, organisaation muokkaamisen ja sisällön uudistamisen puolesta. Edistyksellisimmät povaavat jo tietotekniikan voittokulkuakin, mutta harva vielä siitä innostuu.

Hyvä tyttö on kepeä ja nopealukuinen romaani, jonka vahvana pohjana ja uskottavuuden takeena ovat Paavilaisen omat kokemukset. Kiinnostavuutta siinä riittää kaikille, vaikka lehtialan ammattilaisille.se varmaankin tarjoaa erityisen paljon muisteltavaa ja vertailtavaa. Jatkoa on luvassa, jolloin selvinnee se, onko Aura enemmän kuin hyvä tyttö ja se, miten pitkälle kantavat Erikan juonittelut. Pienistä vihjeistä voisi arvella, että jatkossa entistä suuremman roolin saa Lisa, omistaja-Lassen vaatelias ja määrätietoinen Rouva.