Kustantaja:
S & S 2019
Alkuteos:
Tabineko Ripouto
Suomennos: Raisa Porrasmaa
Kulkukissa, uhmakas ja itsetietoinen kolli, alkaa pitää
erään hopeanvärisen pakettiauton konepeltiä nukkumapaikkanaan. Auton omistaja,
Satoru-niminen nuorimies, ei hermostu tassunjäljistä vaan alkaa ruokkia kissaa
tunnollisesti joka päivä. Vastineeksi hän saa hetkisen rapsuttaa leuanalustaa.
Eräänä yönä kulkuria tönäisee auto. Toinen takajalka murtuu,
mutta ei hätää: uskollinen Satoru hoitelee Nanaksi nimeämänsä kissan taas
terveeksi (Nana tarkoittaa japanin kielessä numeroa seitsemän ja viittaa kollin
hännän malliin). Parissa kuukaudessa mies ja kissa ovat tottuneet toisiinsa
siinä määrin, että kulkuri suostuu muuntautumaan kotikissaksi.
Viiden hyvän vuoden jälkeen Satoru ilmoittaa odottamatta,
että olosuhteet ovat muuttuneet. Hän ei voi enää pitää Nanaa luonaan, mutta
tulee tietenkin hankkimaan tälle hyvän ja rakastavan uuden kodin. Ensin käännytään
Satorun lapsuudenystävän Kōsuken puoleen.
Satorun rakas Hachi-kissa oli poikien yhteinen lemmikki, sillä Kōsuke ei isänsä
vastustuksen vuoksi voinut saada omaa. Nyt isän auktoriteetti ei enää pure,
mutta entä vaimon? Lopputulos: Nana palaa kotiin Satorun kanssa.
Seuraavaksi Satoru
ajaa pitkän matkan yläkouluaikaisen ystävänsä Yoshiminen luo. Karu Yoshimine ei
sen paremmin rakasta kuin inhoakaan kissoja tai muita lemmikkieläimiä.
Tärkeintä hänen kannaltaan kissassa on sen taito pyydystää maatilaa kiusaavia
jyrsijöitä. Juro ulkokuori saattaa kyllä kätkeä lempeän sisimmän, sillä vasta
äskettäin Yoshimine on pelastanut pienen kissanpennun tien viereltä. Nyt pentu tuntuu
puolustavan reviiriään yllättävän ärhäkästi ja määrätietoisesti. Lopputulos:
Satoru ja Nana ajavat yhdessä pitkän matkan takaisin kotiin.
Vielä Satoru yrittää
onneaan lukioaikaisten ystäviensä Sugin ja Chikakon luona. Pariskunta on
avannut majatalon, jonne niin kissan- kuin koiranomistajatkin ovat
tervetulleita lemmikkeineen. Omasta takaa avioparilla on koira ja kissa, joista
koira saa raivokohtauksen joka kerta Nanan nähdessään, vaikka muuten suhtautuu
majatalossa asuviin lemmikkeihin sopuisasti. Olisikohan syynä Sugi-isännän oudon
kireä suhtautuminen Satoruun? Lopputulos: Nana ja Satoru palaavat kotiin
yhdessä.
Nyt Satoru on tehnyt
lopullisen päätöksen. Hän muuttaa Nanan kanssa asumaan tätinsä Norikon luo
Hokkaidon saarelle, kauniin luonnon äärelle. Elämänsä loppuun saakka Nana saa
olla Satorun kissa.
Minun
muistelmani päättyvät pian.
Se ei ole lainkaan surullista.
Samalla kun käymme läpi matkamuistojamme,
valmistaudumme uudelle taipaleelle.
Muistaen edellä menneitä.
Ja heitä, jotka tulevat perässä.
Horisontissa kohtaamme vielä joskus kaikki rakkaamme.
Matkakissan muistelmat on taidokkaasti rakennettu. Satorun elämästä
paljastuu aina hieman lisää, kun hän vierailee vuorollaan kunkin vanhan
ystävänsä luona. Monet muistot ovat surullisia. Nenäliinaa tarvitaan ehkä myös
kertomuksen lopussa, kun lisää salaisuuksia paljastuu. Kaunis ja liikuttava
kertomus miehen ja kissan kumppanuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti