Kustantaja:
Otava 2018
Alkuteos:
The Lido
Suomennos: Natasha Vilokkinen
Kate on 26-vuotias aloitteleva toimittaja. Hän on vastikään
muuttanut Brixtoniin, Etelä-Lontooseen, ja raportoi paikallislehteen lähinnä
kadonneista lemmikeistä, tietöiden aikatauluista ja kaavoitussuunnitelmista.
Nyt päätoimittaja antaa hänelle ensimmäisen oman jutun: lopettamisuhan alaisen maauimalan
puolesta kampanjoivien henkilöiden haastattelemisen. Näin Kate tutustuu 86-vuotiaaseen
Rosemaryyn.
Rosemaryn elämään vuonna 1937 avattu Brockwellin uimala on
kuulunut aina. Hän ui siellä Lontoon pommitusten aikana, George kosi häntä altaan
reunalla ja viisikymmenvuotishääpäiväänsäkin Rosemary ja George juhlistivat
altaalla. Uimala on siis täynnä rakkaita muistoja, jotka katoaisivat paikan
sulkemisen myötä. Sitä Rosemary ei usko kestävänsä. Tietysti hän ajattelee myös
kaikkia niitä, joille maauimala on tärkeä virkistäytymis- ja turvapaikka ja
niitä, joille se on ainoa ranta, jonka he tuntevat. Brixton on jo ennättänyt
menettää kirjastonsa, jossa Rosemary vuosikymmeniä oli töissä ja jonka puolesta
ei herätty ajoissa taistelemaan.
On niin paljon
asioita, joilla ei tunnu olevan merkitystä. Me elämme niiden kanssa ja
kävelemme ohi ja ajattelemme, että kyllä tuokin vielä järjestyy tai ei sillä ole väliä tai no se siitä sitten. Kaupungit muuttuvat ja rakennusfirmat
ostavat ihmisiltä kodit alta rakentaakseen lisää miljoona-asuntoja, eikä
sillä ole väliä. Mutta sitten yhtenä
päivänä sitä herää ja tajuaa, että kyllä sillä itse asiassa on väliä…
Syy maauimalan lopettamiseen on tietenkin raha. Etenkin
talviaikaan se on tuottanut huonosti ja nyt Brixtoniin miljoonataloja
rakentanut rakennusfirma on tehnyt siitä houkuttelevan tarjouksen. Uimalan
paikalle rakennettaisiin yksityinen kuntosali, joka firman laskelmien mukaan
edistäisi alueen asuntojen myytävyyttä.
Kate on hyvin epävarma ja ahdistunut nuori nainen. Hän
tuntee kaiken aikaa epäonnistuvansa tekemisissään ja häpeää ulkomuotoaan (jossa
kaikesta päätellen ei ole kyllä mitään vikaa). Hän on hyvin yksinäinen, koska
välttelee kaikkia ihmiskontakteja vanhempiaan ja sisartaan lukuun ottamatta.
Taustalla väijyy kaiken aikaa Paniikki, joka voi saada Katen lyyhistymään
katukäytävälle itkemään.
Tutustuminen Rosemaryyn ja uimalaan muuttaa Katen elämän.
Rohkaistuminen uimaan peloista huolimatta virkistää ja lujittaa itsetuntoa ja
Rosemaryn välityksellä tutuiksi tulevat ihmiset lisäävät turvallisuuden
tunnetta. Katen uimalasta kirjoittamat artikkelit kasvattavat hänen
ammatillista mainettaan ja herättävät ihmisiä taistelemaan. Ihmiset alkavat yhä
laajemmin oivaltaa, että maauimala voi tosiasiassa olla koko yhteisön sielu.
Uimala ei ole
pelkästään maakuoppa, joka täytetään vedellä ja jossa ihmiset sattuvat silloin
tällöin uimaan. Kyse on paljon isommasta asiasta. Niin isosta, että jollei sitä
ei näe, ei käytä silmiään kunnolla… Ja jollei kyse ole uimalasta niin sitten
kirjastosta tai nuorisokeskuksesta tai siitä kerrostalosta, josta se ikänsä
siellä asunut mies joutuu kadulle.
Pinnalla pysymisen
taito on lempeä ja hyväntuulinen kirja. Osittain edetään ennalta
odotettavien käänteiden mukaan, mutta mukana on myös mietittävää. Rakkaus,
ystävyys, yhteisöllisyys, suvaitsevaisuus ovat sen avainsanoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti