MICHAELIDES, ALEX: Hiljainen potilas

Kustantaja: Gummerus 2019

Alkuteos: The Silent Patient

Suomennos: Antti Autio

Eräänä helteisenä elokuun iltana taidemaalari Alicia Berenson surmaa aviopuolisonsa Gabrielin mitä raaimmalla tavalla: ampumalla tätä useita kertoja kasvoihin. Alician omissa ranteissa taas on niin syvät haavat, että hän miltei menehtyy verenhukkaan. Sanaakaan nainen ei enää sano, ei selitä tekoaan, ei puolustaudu. Jonkinlaisen vinkin motiivista saattaisi antaa hänen kotiarestissa maalaamansa taulu, Alkestikseksi nimeämänsä, mutta yhtymäkohta on kyllä vähintäänkin hämärä. Kreikkalaisen mytologian sankaritar Alkestis nimittäin uhrasi henkensä aviomiehensä vuoksi, koska kukaan muu ei siihen suostunut.

   On kuitenkin syytä muistaa, että vaikka Alicia Berenson saattoi olla murhaaja, hän oli myös taiteilija. Ainakin minä ymmärrän varsin hyvin, että hän tunsi tarvetta tarttua siveltimeen ja ryhtyä ilmaisemaan monimutkaisia tunnetilojaan kuvataiteen keinoin. Eikä sekään liene ihme, että maalaus syntyi häneltä kerrankin vaivattomasti - jos nyt surun ja tuskan täyteisessä työskentelyssä voi ajatella olevan mitään vaivatonta.

   Teos oli omakuva, ja Alicia nimesi sen kankaan vasempaan alanurkkaan maalaamillaan kreikkalaisilla aakkosilla. 
   Niistä muodostui yksi ainoa sana:

   Alkestis. 

Alicia tuomitaan Lontoossa sijaitsevaan suljettuun oikeuspsykiatriseen hoitolaitokseen. Muutaman väkivaltaisen kohtauksen jälkeen hänet pidetään lääkkeiden avulla puoliksi huumattuna eikä kukaan saa häneen minkäänlaista kontaktia. Alician tapausta tarkoin seurannut psykoterapeutti Theo Faber uskoo pystyvänsä auttamaan.

Psykiatrisen hoitolaitoksen outoon maailmaan sopeutuu yllättävän nopeasti, ja ennen pitkää hulluuttakin huomaa ymmärtävänsä yhä paremmin. Eikä ainoastaan potilaiden hulluutta, vaan myös omaansa. Uskonkin, että me ihmiset olemme kaikki sekaisin – jotkut vain hieman enemmän kuin toiset.

Kun Grovessa aukeaa työpaikka, hakee Theo sitä empimättä, vaikka samalla menettääkin paremmin palkatun ja turvatumman toimen Broadmoorin sairaalassa. Yllättävän vapaasti nuori tulokas saakin ruveta toteuttamaan ajatuksiaan, mutta miten mahtaa onnistua yrityksessään?

Hiljainen potilas on psykologinen trilleri, jossa lukijaa johdatetaan uskomaan ensin yhtä ja sitten toista. Onko Alicia vielä hullumpi kuin luultiinkaan? Onko Alicia lainkaan syyllinen? Mahdollisia tekijöitä tarjotaan useita, kaikilla selvät motiivit ja mahdollisuudet. Lopullinen käänne onkin sitten täysin yllättävä. Uskottavahan tarina ei oikeastaan ole, mutta kuinka moni trilleri tai dekkari sitten on? Pääasia on sentään, että juoni on jännittävä ja looginen ja henkilöhahmot mielenkiintoisia.

Teos koostuu viidestä osasta, joiden jokaisen alussa on melkoisen osuvia sitaatteja Jobin kirjasta Alice Milleriin. Tapahtumat nähdään Theon silmin, mutta väliin limitetään Alician salaisen päiväkirjan merkintöjä. Näin traaginen tarina saa lisää ulottuvuuksia, kun ihmisen murtumispistettä etsitään.

Alex Michaelides syntyi Kyproksella, opiskeli kirjallisuutta Cambridgessä, valmistui käsikirjoittajaksi American Film Institutesta Los Angelesissa ja asettui asumaan Lontooseen. Esikoisteos Hiljainen potilas syntyi, kun Michaelides päätti kirjoittaa Agatha Christien, Alfred Hitchcockin, psykologian ja kreikkalaisten ttragedioiden hengessä teoksen, jollaisen haluaisi itse lukea. Kirja saavutti eräänlaisen maailmanennätyksen, sillä kustannusoikeudet myytiin 40 maahan jo ennen teoksen ilmestymistä. Siitä on tekeillä myös elokuva (kuten nykyään on tapana).