Kustantaja: Otava 2021
Suvi Ratinen hurmasi lukijansa lestadiolaisuutta raikkaasti
ja huumorilla käsittelevällä romaanillaan Matkaystävä (Otava 2019).
Kirja perustui Ratisen omiin kokemuksiin ja niihin perustuu myös hänen uusin
romaaninsa eli Hyvä tarjous, jossa hän pui ihmisen suhdetta rahaan.
Kati Viktoria Määkkönen syntyi muutamaa viikkoa myöhemmin
kuin Ruotsin prinsessa Victoria, mistä äiti sai idean tyttärensä toiseen
etunimeen. Muuten eivät Katin ja prinsessan elämät ole kulkeneet samoja latuja.
Kati on kyllä sukunsa ensimmäisiä maistereita, mutta ei ole kansatieteen
arvosanalla saanut kolutusta vastaavaa työtä, vaan työskentelee rautakaupan
myyjänä. Ja viihtyy ihan hyvin.
Prinssi Danieliakaan Kati ei ole rinnalleen löytänyt, vaan eronnut
kummastakin pitkästä avosuhteestaan. Omia lapsia ei ole. Mutta valtakunnan Kati
saattaisi vielä saada, sillä hän on alkanut suunnitella ostavansa suvun satavuotiaan
torpan, entisen mummolan ja nyt Katin vanhempien asuttaman Vähälän
Keski-Suomessa.
Katin mahdollisuudet talon ostoon ovat parantuneet, sillä hän
on ylenemässä päälliköksi. Lisäksi Kati on lapsesta asti tottunut elämään
nuukasti. Perheen pyhä periaate on aina ollut, ettei kalliilla osteta mitään, vaan
odotetaan kunnon alennuksia (-60 %) ja hyödynnetään tarjouksia.
Vahinkotavaratalosta ostettu joululahja on riittävän hyvä, vaikka haisisikin
savulta.
Vanhemmat ovat nuukailleet myös kiitoksissa ja kannustuksissa.
Serkkutyttö Ninan lahjakkuutta, menestyksekästä uraa ja perhettä kehutaan
estottomasti, mutta Katin ja isosiskonsa Sarin saavutuksille ja suunnitelmille
hymähdellään väheksyvästi. Vähälän osto olisi Katille tilaisuus näpäyttää
vanhempiaan.
Minun kehoni on rakennettu tarjousruolla ja mieli vähättelyllä.
Innossaan Kati on jo myynyt kaikki arvokkaimmat tavaransa saadakseen
käsirahan kokoon, neuvotellut pankin kanssa lainasta ja löytänyt takaajan. Vähälän
kunnostamiseen hänellä on tarkat suunnitelmat: naurettava autotalli maan
tasalle, sisällä talossa avaruutta seiniä poistamalla, isoisän isän veistämiä
hirsiä esiin, rojut pois ja parhaat tavarat kauniisti esille. Tyttären
suunnitelmista tietämättömät vanhemmat ovat kuitenkin tehneet jo ratkaisuja,
jotka saattavat järkyttää Katin tulevaisuudenhaaveita.
Olen taas se lapsirukka, joka tajuaa, ettei meidän
perheessä edes joulupukilla ole varaa ostaa muualta kuin vahinkotavaratalosta.
Ei meillä ole rahaa uskoa satuihin ja unelmiin. Me väistämme sivuun ja meille
kyllä kelpaa se, mikä muilta jää yli, jos jotakin jää… Olen loisten ja
irtolaisten sukua, ikuinen toisten nurkissa kyyhöttävä hyyryläinen, jolta on
viety maat ja mökit.
Hyvä tarjous -romaania on helppo lukea. Siinä on
arkisia asioita, joita moni voi omalta elämäntaipaleeltaan tunnistaa, mutta
myös riehakkaita ylilyöntejä ja lapasesta lähteneitä tilanteita. Henkilöt on
kuvattu lempeän ironisesti. Esimerkiksi Katin äiti säästää miltei
pakkomielteisesti vanhat lahjapaperit ja härskiintyneet hoitoaineet, mutta leikkelee
surutta Marimekon vintagekankaita tilkkupeittoa luodessaan.
Kirjassa käsitellään köyhyyttä monen sukupolven näkökulmasta.
Katin isoisän isä Huuko eli raskaan ja puutteenalaisen elämän huutolaispojasta
vaivaistalon asukiksi. Seuraavat sukupolvet puolestaan nousivat suurten
uhrausten ja uurastusten ansiosta keskiluokkaan, kunnes 1990-luvun lama ja
pankkikriisi olivat viedä kaiken. Nykyään taas yhä useampi jää työttömyyden tai
sairauden takia tyhjän päälle ja joutuu turvautumaan ruoka-apuun. Koettu hätä
tuntuu jääneen ihmisten perimään niin, että yhä nuukaillaan, vaikka todellista
tarvetta ei enää olisikaan.
Katin kohdalla vanhat asenteet kyllä ovat jo muuttumassa, vaikka se ei käykään helposti. Silti ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tämä nainen pärjäisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti