6.12.2021

LIFLÄNDER, TIINA: Hyvä yö

Kustantaja: Atena 2021

Kolmivuorotyössä vanhusten hoivakoti Kultarinteessä työskentelevä Nanna on väsynyt. Töissä on niukan miehityksen vuoksi jatkuvasti kiire ja Nannan unirytmi vaihtelevien työvuorojen vuoksi aivan sekaisin. Unilääkkeet auttaisivat, mutta lääkäri kieltäytyy uusimasta reseptiä, koska hänen mielestään Nannan on löydettävä nukahtamiseen luonnolliset keinot: monipuolinen ravinto, liikunta, viileä makuuhuone, iltamaito… Ikään kuin Nanna ei olisi kaikkea jo kokeillut!

Yöllä valvominen on helppoa, mutta päivällä vaikeaa.

Jatkuva väsymys kiristää Nannan hermoja ja panee kotona välit koetukselle. Nannan avokumppani Eero tekstailee ex-vaimonsa kanssa kiukuttavan usein ja Nanna alkaa epäillä, että vanha suola janottaa. Tai ehkä joku uusi nainen on jo kierroksessa – voihan yhtä naista pettänyt mies pettää toistakin. Lukijan näkökulmasta Eero kyllä vaikuttaa aidosti huolehtivaiselta ja uskomattoman kärsivälliseltä mieheltä. Nannaa ei kuitenkaan tällä hetkellä ilahduta mikään muu kuin Nysä-koira, jota Nanna saa hoitaa anopin ollessa talvisin etelässä.

Tahdon olla iloinen ja suoraselkäinen kumppani, mutta en osaa. En jaksa, jos en nuku.

Kun kirjailija tarjoaa pilkahduksen Nannan taustoista, selviää syy joihinkin ongelmiin: Nanna ei ole koskaan saanut vanhemmiltaan osakseen arvostusta ja hyväksyntää. Kuitenkin hän on juuri isänsä vuoksi valinnut ammatin, joka ei ole hänelle mieluinen, mutta jossa pääsee nopeasti tienaamaan.

Työnsä hoivakodissa Nanna pystyy vielä suurimman osan aikaa hoitamaan ammattitaitoisesti ja luotettavasti, mutta itsehillintä rakoilee yhä huolestuttavammin. Asukkaista nousee etualalle Tyyne, jonka unitabletteja Nanna alkaa varastella omiin tarpeisiinsa. Tyynehän on oikea kiusankappale; mölisevä ja huitova vanhus, joka kaatelee ruoka-astioita ja likaa itsensä. Siinä ei enää tarvittaisi Tyynen tyttärentytärtä vahtimaan ja arvostelemaan!

Miksi vika on aina minussa, miksi minä olen se hullu eikä kukaan muu, miksi minun pitää hoitaa aina kaikki, vaihtaa vaipat, suihkuttaa roikkuvat nahat, syöttää, työntää supot, olla sanomatta, ymmärtää eikä minulla silti ole vaikutusta kehenkään. en aiheuta mitään. Kenenkään elämä ei muutu, kaikki, mitä teen, on turhaa. Kukaan ei välitä miltä minusta tuntuu.

Tyyne ei kuitenkaan ole tyhjäpää, vaikka ei ajatuksiaan pysty muille ilmaisemaankaan. Muistot vievät häntä nuoruuden aikoihin, avioliittoon rakkaan Martin kanssa ja tyttärien lapsuuteen. Muistoissa elää tuoreena myös sota-aika pommituksineen ja Martin kellariin rakentama pelottava pommisuoja sekä ihmisten ilkeät letkaukset, kun Martti ei rampuutensa vuoksi joudu heti sotimaan. Ja hirveä tilanne, kun Martti lopulta lähtee.

Kyllä Tyyne muistojensa ohella elää ajoittain myös nykyhetkessä, vaikka ei täysin ymmärräkään, missä on ja mitä hänelle tehdään. Parhaansa mukaan hän yrittää avustaa hoitotoimenpiteissä, mutta sekin tuntuu menevän jotenkin väärin. Kuka on tuo mustasilmä, joka kohtelee Tyyneä välillä niin kovin ottein ilman että Tyyne pystyy puolustautumaan?

Sen suu liikkuu ja se toruu häntä. Hän peittää korvat. Mustasilmäisellä ei ole korvia, se ei kuule, kun hän sanoo, vaikka hän sanoo monta kertaa, ettei hän tahallaan. Paksu tukka, mutta ei korvia. Hän sanoo, hän sanoo, ja nainen suuttuu lisää, vaikka hän ei tahallaan.

Kirjan nimi Hyvä yö voisi viitata rauhalliseen yöhön hoivakodissa, mutta Nannan kohdalla se kuitenkin merkitsee ennen kaikkea sellaista harvinaista yötä, jolloin hän on saanut ihan oikeasti nukutuksi. Viisi tuntia on jo hyvä saavutus, seitsemän tuntia taivas. Lukija ei voi kuin jännittää, miten tilanne lopulta tulee ratkeamaan. Tapahtuuko jotain kamalaa?

Lifländerin romaani kuvaa hoivakodin arkea hyvin uskottavasti monelta eri kantilta. Kiire, stressi ja riittämättömyyden tunne kuuluvat nykyään varmasti monen hoitajan arkipäivään ja niiden seurauksena kansantaudiksi noussut vaikea unettomuus. Pehmeät keinot eivät tosiaankaan auta, jos nukkumattomuus pääsee pitkittymään - syyllistämisestä puhumattakaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti