Kustantaja: Bazar 2021
Turussa asuva kaksikymmentäyhdeksänvuotias Riia (oikealta
nimeltään Aada Maria) on ainoana jäljellä Haapakorpien naisista.
Muistisairaudesta kärsinyt Aada-mamma on juuri kuollut hoitokodissa epäselvissä
olosuhteissa ja jo aiemmin ovat menehtyneet traagisesti Riian äiti ja
Aada-mamman sisko. Riian perheen muodostavat isä, Arto-veli perheineen,
pikkuveli Nikke ja paras ystävä Selleri eli miljonääriperijä Selene Rojas.
Pian mamman hautajaisten jälkeen Riia löytää puistosta
ikäisensä naisen paloitellun ruumiin. Lisää ruumiinosia ja uusia ruumiita
löytyy kohta eri puolilta kaupunkia ja jotain karmeaa murhaaja toimittaa
tervehdyksenä Riiallekin. Naisen oma tulkinta on, että hän on herättänyt
murhaajan huomiota löytäessään ensimmäisen ruumiin ja kyse on pelkästä
sattumasta. Rikosylikonstaapeli Lauri Vilks ja rikoskomisario Leeni Poikela sen
sijaan päättelevät Riian olevan koko tapahtumaketjun keskiössä.
Kassi oli auki, ja hän erotti hiuksia sen vetoketjussa.
Yksi kassin muhkuroista oli terävä kuin kyynärpää. Riia pujotti kepin kassin
reunan alle ja nosti kangasta. Sen alla naisen avonaiset silmät tuijottivat
kauhistuneina kohti taivasta.
Koko suku asettuu määrätietoisesti suojelemaan Riiaa ja
Selleri puolestaan asennuttaa nopsasti Riian asuntoon hälytyslaitteet ja
hankkii ympärivuorokautiset vartijat. Murhaajan suunnitelma on kuitenkin tarkka
ja monimutkainen ja joskus puhdas sattumakin voi muuttaa tilanteita. Jännitys
kiristyy.
Riia on mielenkiintoinen sankaritar. Hän on toisaalta rohkea
ja sisukas ja toisaalta kärsii valtavasta syyllisyydentunteesta, joka rajoittaa
koko elämää. Jostain syystä Riia uskoo olevansa syyllinen kaikkiin kuolemiin,
olipa kyseessä sitten äiti, mamma tai paloittelumurhien uhrit. Sellerinkin
suhteen hän potee huonoa omaatuntoa. Vain tarkat rutiinit tuovat turvaa Riian
elämään.
Hän kävi salilla maanantaisin, aina samaan kellonaikaan,
samoin keskiviikkoisin ja lauantaisin. Torstaisin hän lenkkeili Arton kanssa ja
kävi sunnuntaisin katsomassa isää. Tiistait hän oli aiemmin käyttänyt mamman
hoitamiseen, nykyään ne oli varattu nyrkkeilylle. Hän meni aina töihin
kahdeksaksi, vaikka oppilaat saapuisivat vasta yhdeksältä, ja sammutti illalla
sängyssä valot puoli yhdeltätoista.
Kirjassa käsitellään ihmisen henkistä terveyttä monella
tavalla. On ennen niin rohkean mamman minuuden hävittävä Alzheimer, Sellerin
pelkotilat, Riian syyllisyydentunnot ja ennen kaikkea murhaajan sairas maailma.
Nämä kaikki liittyvät tarinaan jollakin tapaa, mutta onneksi vastapainona on
vahvaa rakkautta ja ystävyyttä.
Ilona Tuominen (s. 1985) työskentelee englannin ja ranskan
kielen opettajana ja harrastaa potkunyrkkeilyä. Hän voitti Kouvolan
dekkaripäivien novellikilpailun vuonna 2019 ja trilleri Ja jollen sinua saa on
hänen esikoisteoksensa. Kirjan juoni on kaikessa synkkyydessään taidokas ja
pitää yksityiskohdat hyvin hallinnassa.
Luin tämän kesällä ja pidin. Varsin mainio esikoinen!
VastaaPoistaHeippa, Anki! Aiheen karmeudesta huolimatta hyvin rakennettu ja sujuvasti kirjoitettu teos. Jatkoa toivottavasti tulee!
Poista