RIIKONEN, MATIAS: Matara

Kustantaja: Teos 2021

”Ave Matara”, huutavat pojat. He ovat lomalla kesäsiirtolassa, jonka asuntolassa nukkuvat yönsä hoitajattarien lempeässä huomassa ja jonka lähimetsässä sijaitsevassa Mataran valtiossa viettävät kaikki päivänsä. Mataran synnystä he tietävät vain, että se perustettiin kymmenen vuotta aiemmin - ovathan pojat vuosien mittaan monta kertaa jo vaihtuneet. Nytkin mukana on niitä, jotka ovat täyttäneet viisitoista vuotta ja joille kuluva kesä tulee olemaan viimeinen siirtolassa vietetty.

Mataran valtio on muodostettu antiikin Rooman mallin mukaan. On senaatti, joka on jakaantunut optimaattien ja populaarien kesken. On auguuri. Ovat senaattorit ja konsulit. Ovat työläiset ja sotilaat. Puutarhojen ympäröimät majat on rakennettu metsästä noudetuista tarveaineista ja löytötavaroista, joita nopeasti rikastuva ediili myy basaarissaan. Ostokset maksetaan muovipussista leikatuilla seteleillä, joilla voi ostaa myös pääsylippuja teatteriin tai maksaa kylpyläkäynnistä. Vanhimpien poikien majoissa kampaamosta saadut nukenpäät esittävät vaimoja.

Isoveli ja pikkuveli ovat tiedustelijoita, jotka kiertävät päivittäin valvomassa ja tarkkailemassa mataralaisten aluerajoja. Kirjan jokainen osa alkaa kuvauksella veljesten varovaisesta askelluksesta loputtomalta tuntuvassa metsässä: kuusikko, vaahteralehto, varvikko, mäet, alanteet. Aihkit, lotmat, levot, mellat, hutikot, vitikot… Toistolle rakentuva teksti miltei hypnotisoi.

Askel painui maahan päkiän ulkosyrjä edellä, sitten sisäsyrjä ja kantapää ja askel nousi. Se kulki kaaressa yli värisevän varvikon, painui mättäisiin, ulkosyrjä, sisäsyrjä, kantapää, ja askel nousi. Se kulki kaaressa ohi sananjalkojen, haapojen helinässä, joka yltyi kohinaksi, painui sammaliin, kohosi kohinaan, joka yltyi helinäksi, painui mättäisiin ja nousi.

Isoveli on tiedustelijana vanha konkari, joka on talven aikana kouluttanut veljeäänkin tärkeään tehtävään. Pikkuveli, jonka silmin tapahtumia koko ajan seurataan, on nopea huomaamaan asioita ja etsimään tietoa kuulemistaan keskusteluista ja tarinoista. Hän on kuitenkin vielä pieni ja aina välillä itkun partaalla. Veljen tarjoama lohtu on jäyhää, mutta huolenpito ja hellyys kuultavat siitä silti läpi. Sehän riittää.

Joka päivään sisältyy rankkoja taisteluharjoituksia, sillä mataralaisilla on vihollisia. Kermejä vastaan on joka kesä käyty kamppailuja ja lähellä asustaa myös kallialaisia ja partialaisia. Kun taisteluun sitten joudutaan, noudattavat kaikki tunnollisesti yhteisiä sääntöjä: käteensä iskun saanut ei enää käytä puuttuvaa raajaansa ja ”kuollut” sotilas ei enää osallistu leikkeihin, vaan viettää loppukesän opistolla. Vangiksi tai orjaksi joutunut pujottaa itse köyden kaulaansa, kun palaa aamulla Mataraan.

Tänä kesänä ulkoisen vihollisen lisäksi mataralaiset kamppailevat myös sisäistä hajaannusta vastaan. Ilmaantuu juonittelija, joka rajatonta valtaa tavoitellessaan ei tyydy pelkkiin komeisiin puheisiin, vaan hyödyntää myös lahjontaa, uhkailua ja suoranaisia valheita. Syntyy klikkejä. Ahneus, ennakkoluulot ja raakuus lisääntyvät. Jännitys kasvaa.

Matara-romaani alkaa poikien hauskana seikkailuna, mutta lopussa poikien kiihkoisa heittäytyminen leikkiinsä alkaa melkein surettaa. Siinä näkyy pienessä mittakaavassa sama kuvio, joka on toistunut historiassa eri puolilla maailmaa yhä uudestaan: häikäilemättömän vallantavoittelijan aikaan saama hajaannus ja lopulta yhteisön tuho. Diktaattorin viittaa tavoittelevan henkilökohtaiset syytkin kirjassa selviävät ja aika tutuilta kuulostavat. Mieleen tulee William Goldingin klassikkoteos Kärpästen herra.

Luonnonkuvaus on Matarassa upeaa, tarkkaa ja asiantuntevaa. Itsekin melkein tuntee ryömivänsä ryteikköisessä kuusikossa hyttysten inistessä korvan juuressa ja lintujen lennellessä puissa. Näkee loputtoman määrän puita, kasveja ja kukkia – joitakin haistaa, joitakin maistaa. Koko luonto elää ja ääntelee. Se on täynnä salaperäisyyttä.

…vuosia sitten kuolleiden kuusten oksilla roikkui kellastuneita haavanlehtiä kuin joku onneton metsänhenki olosi halunnut uudelleen vaatettaa neulasensa pudottaneet patvit.

…valossa siitepöly näytti kuusten lomassa maleksivilta henkiolennoilta, eikä niistä tietänyt sanoa, olivatko ne eläinten vai edellisten poikien sieluja…

Matias Riikosen (s. 1989) teos Matara palkittiin vuoden 2021 Tulenkantaja-palkinnolla, oli ehdokkaana Finlandia-palkintoon ja kilpailee myös helmikuussa 2022 myönnettävästä Runeberg-palkinnosta. Kirjailijan kertoman mukaan teoksen lähtökohtana ovat hänen omat kokemuksensa vuosilta 1995–2004, jolloin hän osallistui Mataran tasavallan toimintaan Helsingin Jollaksessa. Kokemuksia hän ei ole tietenkään voinut siirtää romaaniin sellaisenaan, mutta ne takaavat kuvauksen aitouden ja uskottavuuden.

Hieno teos, tutustumisen arvoinen!