ELSTELÄ, JOEL: Sirkusleijonan mieli

Kustantaja: WSOY 2021

Egon Heuchlerin isä perusti aikoinaan Zircco Fantasticon ja suunnitteli sen esityksen kauniiksi ja lempeäksi tarinaksi, jossa jokainen ohjelmanumero vie juonta eteenpäin. Isän kuoleman jälkeen sirkustirehtöörin vastuun ottanut Egon ei ole muuttanut esityksessä mitään. Suurin osa esiintyjistäkin on ollut sirkuksessa vuosikaupalla, leijona mukaan luettuna.

Esiintyjäjoukko on varsin sekalainen. Moni on taustaltaan saksalainen, mutta on myös ”vähempiarvoisten” kansallisuuksien edustajia kuten romanialaisia ja intialaisia. Ohjelmanumerot puolestaan ovat paljolti sirkuksen perusohjelmistoa eli mukana on eläintenkesyttäjä, voimamies, kuolemanhyppääjä ja taikuri, mutta on myös erikoisuuksia: parrakas nainen, maailman lihavin mies, siamilaiset kaksoset ja meedio. Hauskalta kuulostaa etenkin madame Zilevskan ohjaama kissaesitys.

Kertomus alkaa Berliinistä 24. toukokuuta 1940. Vaikka Egon ei olekaan kiinnostunut politiikasta ja mieluiten sulkee silmänsä ikäviltä asioilta, on hänkin havainnut Saksassa vallitsevan levottomuuden. Zircco Fantastico on kuitenkin säästynyt vaikeuksilta, koska on jatkuvasti siirtynyt yhdestä esiintymispaikasta toiseen tai ollut muuten syrjässä kiihtyneen kansan kuohuista. Nyt Egon on kuitenkin saanut kutsun Berliinissä sijaitsevaan Gestapon ja SS:n päämajaan.

Hänen sisällään sykkivä, pahaenteisen varottava solurypäs oli kuitenkin viestittänyt jo pitkään hiljaista hälytystä siitä, että suurin osa Zircco Fantasticossa työskentelevistä ihmisistä oli niitä, joita ei hevin suvaita uudessa Saksassa. He kuuluvat siihen joukkoon, joka katoaa öisin kuin taikurin taitavimmassa tempussa.

Egonin huojennukseksi mitään pahaa ei kuitenkaan tunnu olevan luvassa, vaan päinvastoin sirkus pääsisi nyt kiertueelle propagandaministeri Göbbelsin ja valtakunnanjohtaja Himmlerin suojelemana ja avokätisesti rahoittamana. Sen verran Egonin olisi tultava vastaan, että ohjelmistosta vastuun ottava SS-majuri Steinwampe saisi muokata esitystä, jotta se noudattaisi paremmin valtakunnan ja Johtajan yleistä linjaa. Sirkuskiertueen pääasiallinen tarkoitus on kuulemma antaa Punaisen Ristin ja Kansainliiton kaltaisille ulkopuolisille tarkkailijoille myönteinen kuva Saksasta.

Egon tuntee aluksi itsensä huojentuneeksi, kun mieltä painaneet palkkarästitkin näyttävät tulevan hoidetuksi. Vähitellen huoli palaa kuitenkin entistä jäätävämpänä. Vallan ottanut Steinwampe on turmeltunut ja sivistymätön moukka, joka pitää sirkuksen henkilökunnan varpaillaan arvaamattomuudellaan sekä nöyryytyksillä ja pelottelulla. Ja uhka on todellista, hengenvaarallista.

Tämä on teidän pikkuinen saarenne maailman myrskyjen keskellä. Idylli, jota ette soisi minkään koskettavan. Mutta maailma on kova paikka ja elämä raaka leikki, herra Heuchler. Valitettavasti sirkuksennekin on tulevan kiertueen aikana kohdattava todellisuus silmästä silmään.

Sirkusleijonan mieli -romaani keskittyy kuvaamaan yksityiskohtaisesti tirehtööri Egonin ajatuksia ja tekoja ja jättää muun henkilökaartin niiden taustaksi. Tästä syystä teksti etenee aika hitaasti ja raskaasti, mutta onnistuu kyllä välittämään natsien hallitseman Saksan pahaenteisen ilmapiirin. Egonin itsehalveksunta kasvaa kasvamistaan, kun hän ei pelkuruutensa vuoksi uskalla nousta puolustamaan sirkustaan eikä vaarassa olevia esiintyjiä. Eikä uskalla puhua tunteistaan lempeää ja älykästä kissanaista kohtaan.

Elstelä hyödyntää teoksessaan symboliikkaa ja vertauksia. Kirjan nimeenkin nostettu vanha sirkusleijona on vertauskuvallinen hahmo, joka säyseänä ja ihmisiin luottavana ei osaa puolustautua sotilaiden julmaa leikkiä vastaan. Taikuri ja meedio taas tuovat tarinaan selittämätöntä ja hyvää maagisuutta. Vuoden 2021 Finlandia-ehdokkaana ollut Sirkusleijonan mieli on ajatukseltaan ja rakentelultaan taitava, mutta olisi kaivannut hieman tiivistämistä, jotta olisi noussut loisteliaalle tasolle.