LOMBARDO, CLAIRE: Onnen päiviä

Kustantaja: Tammi 2026

Alkuteos: The Most Fun We Ever Had (2019)

Suomennos: Terhi Vartia

Kansi: Tuomo Parikka

Claire Lombardon esikoisromaani Onnen päiviä sijoittuu pääasiassa Chicagoon, mutta Iowassa ja Oregonissakin käväistään. Tarinan nykyhetki ajoittuu vuosiin 2016–2017 ja menneisyys limittyy siihen kronologisesti edeten vuodesta 1975 vuoteen 2014. Menneisyyden osalta vuosiluvut näkyvät lukujen otsikoissa.

Sorensonin perheeseen kuuluvat eläkkeelle jäänyt lääkäri-isä David ja rautakauppaa pitävä Marilyn-äiti sekä heidän tyttärensä Wendy, Violet, Liza ja Grace. Lähes neljänkymmenen avioliittovuoden jälkeenkin Marilynin ja Davidin välillä säteilee sellainen yhteenkuuluvuus, etteivät heidän tyttärensä usko koskaan sellaista saavuttavansa.

Jokainen neljästä tyttärestä pysähtyi katselemaan noita kahta ihmistä ympäröivää loistavaa, käsittämätöntä kehää, joka huokui enemmän rakkautta kuin luulisi tässä maailmankaikkeudessa olevan sallittua.

Tietenkään kaikki ei ole Marilynin ja Davidin avioliitossa ollut niin auvoista kuin tyttäret uskovat. Lapsiperhearki uuvutti Marilynin välillä täysin ja jossain vaiheessa David hieman harhaantui. Tyttäriään he ovat silti aina tukeneet ja heistä huolta kantaneet, Marilyn hieman hössöttävänä keskustelijana ja David ymmärtäväisenä sivustatarkkailijana.

Esikoinen Wendy oli kiukkuinen lapsi ja ongelmanuori. Hän sai kyllä kokea suuren rakkauden, mutta myös suunnatonta surua. Nyt lähes nelikymppisenä Wendy on rikas leski, joka etsii sisältöä päiviinsä irtosuhteista ja viininjuonnista ja on tunnettu satiirisista (ja sopimattomista) letkautuksistaan.

Violet on vain vajaan vuoden Wendyä nuorempi. Hän oli lapsena rauhanhieroja eikä aikuisenakaan halua elämäänsä mitään häiriötekijöitä. Tällä hetkellä kaikki on näennäisesti järjestyksessä: juristin tutkinto, hyvä mies ja kaksi pientä poikaa sekä upea koti, mutta avioliitossa hiertää jokin.

Kolmas tytär Liza on muutaman vuoden siskojaan nuorempi ja jäänyt ehkä näiden varjoon. Järjestelmällisen ja käytännöllisen, tohtoriksi väitelleen Lizan avopuoliso on taitava ohjelmistontuottaja, mutta vajonnut syyvään masennukseen. Liitto rakoilee juuri, kun Liza huomaa olevansa raskaana.

Muita tyttäriä huomattavasti nuorempi Grace oli toivottu lapsi, jota hemmoteltiin niin paljon, ettei hän oppinut ponnistelemaan asioiden eteen. Nyt kaksikymmentäkolmevuotiaana hän ei kehtaa tunnustaa kenellekään täydellistä epäonnistumistaan: ei opiskelupaikkaa, ei työtä, ei poikaystävää.

Tähän tilanteeseen tupsahtaa viisitoistavuotias Jonah, jonka Violet synnytti parikymppisenä ja antoi heti adoptoitavaksi. Wendyn avulla asia on pysynyt salassa muulta suvulta, mutta nyt kaikki paljastuu. Kovia elämässään kokenut Jonah otetaan toki perheeseen, mutta tilanne vaatii sopeutumista puolin ja toisin ja pari ikävää tapahtumaakin koetaan.

Onnen päiviä -romaanissa ei ulkopuolista maailmaa juuri kuvata, vaan keskitytään Sorensonin perheen elämään ja sen jäsenten välisiin suhteisiin. Perhe on hyväosainen, joten murheet ovat enimmäkseen henkistä laatua. Lähes absurdeja tilanteita syntyy, kun yritetään pitää julkisivua yllä ja valheet johtavat uusiin valheisiin.

Maailmasta ei koskaan tule sellaista kuin haluaa, mutta kaiken hajaannuksen keskellä voi löytyä oma paikka.

Claire Lombardon sujuvasti kirjoitettu romaani sisältää roppakaupalla tunteita, vauhtia, huumoria ja seksiä. Sen henkilöt eivät ole pohjimmiltaan ilkeitä, mutta joskus heihin iskee kateus, kauna ja näyttämisen halu. Joskus taas väärä ajoitus pilaa hyvät aikeet. Sympaattisin hahmo on huumorintajuinen ja ikäisekseen kypsä Jonah.

Onnen päiviä -teoksen voisi varmaan määritellä lukuromaaniksi: mukavaa ajanvietettä esimerkiksi kesäpäiviin. Tosin lähes 600-sivuisena aika tuhti pideltäväksi.