Kustantaja: Imo 2026
Alkuteos: Hōrōki (1930)
Suomennos: Antti Valkama
Ulkoasu: Eeva Värtö
Kohtalo on määrännyt minut kiertolaiseksi.
Japanilaisen Fumiko Hayashin (1903–1951) päiväkirjamaiset
tekstit ilmestyivät jatkosarjana naistenlehdessä 1920-luvun lopulla ja
kirjamuodossa vuonna 1930. Kirjailija muokkasi tekstejään myöhemmin uusiksi pariinkin
otteeseen, joten ihan varmaa ei ole, mikä teoksessa kertoo oikeasti hänen
elämästään ja mikä on fiktiota.
Lapsuusajat ohitetaan lyhyesti. Kertoja oli
kahdeksanvuotias, kun hänen äitinsä jätti kotinsa tytär mukanaan. Ottoisä oli kulkukauppias
ja perheen kierrellessä paikkakunnalta toiselle tyttö joutui jatkuvasti
vaihtamaan koulua. Hän jättikin kaksitoistavuotiaana koulun kesken, ryhtyi
kaupustelijaksi ja luki kirjallisuutta: romantiikkaa, mutta myös esimerkiksi
Anton Tšehovia.
Sitten siirrytään yli kymmenen vuotta eteenpäin. Kertoja –
joka välillä käyttää nimeä Yumi – harhailee yhä kiertolaisena. Hän asuu lähinnä
Tokiossa edullisissa majataloissa tai parin tatamin vuokra-asunnoissa ja työskentelee
huonosti palkatuissa töissä tehtaissa, konttoreissa, baareissa ja
ravintoloissa. Hän suree, kun vanhemmille lähetettäväksi jää kovin vähän rahaa.
Kyllä terveellä ruumiilla varustettu nainen itsestään
huolen pitää. Ulkona tuuli ujelsi äänekkäästi sähkölangoissa. Minä, pieni
nainen halvassa majatalossa, makasin tahriintuneella patjalla katsellen
seinälle liimattua onnen ja vaurauden jumala Daikokun kuvaa. Samalla
mielikuvitukseni liiti taivaan korkeuksissa pilvilinnoja rakennellen.
Aina naispololla ei ole rahaa edes ruokaan. Hän masentuu ja
oikein toivottomalla hetkellä luonnehtii itseään ”tupakantumppia turhemmaksi
naiseksi”. Avioliitto voisi olla ratkaisu, mutta kiertolainen on haluton luopumaan
vapaudestaan. Yksi vaihtoehto olisi prostituutio, mutta: löytyisikö ketään,
joka tahtoisi ostaa minunlaistani naista.
Hayashi kuvaa aikaan ja kulttuuritaustaan nähden yllättävän
avoimesti naisen seksuaalisia haluja. Kertojalla on useita miessuhteita, mutta
vain yhtä miestä hän muistelee kaivaten vielä kauan senkin jälkeen, kun tiet
ovat lopullisesti eronneet. Tämä mies oli näyttelijä, jolla oli vaimo ja
toinenkin rakastajatar, minkä takia suhde olikin katkolla useampaan otteeseen.
Miehet! Heidät kaikki voisi polttaa roviolla. Minulle
riitti lempeni kohteeksi Buddha. Armollinen Buddha, jolla oli kovin aistillinen
katse, oli viime aikoina livahdellut uniini.
Toisaalta kertojan elämässä ovat rakkaat vanhemmat. Ovat
avuliaat työtoverit. Ovat vasemmistolaiset taidepiirit, joihin kertoja pääsee
sisälle ja joissa eletään keskusteluiden, ruoan ja juoman värittämää
boheemielämää. Jos ei muuten löydy rahaa viinaan, niin myydään patja! Kertoja
saa myös silloin tällöin myytyä lehtiin satuja, tarinoita ja runoja ja tällaiseen
riemastuttavaan hetkeen kirja yhtäkkiä päättyykin.
Kiertolainen muodostuu lyhyehköistä
päiväkirjamaisista merkinnöistä. Vuotta niihin ei ole kirjattu, vain kuukaudet,
mutta ne kattavat noin kolme vuotta. Asiallista, lähes lakonista tekstiä
ryydittävät kuivan ironiset tokaisut. Mukaan on liitetty myös kertojan
mielialoja kuvastavia runoja, joista osa hänen itsensä kirjoittamia ja osa
muiden tuotantoa.
Tarinassa on runsaasti alaviitteitä, mikä onkin länsimaisen
nykylukijan kannalta paikallaan. Teoksen lopussa suomentaja Antti Valkama
selittää ratkaisujaan ja kustantaja Heikki Valkama kertoo Hayashin elämästä
sekä Kiertolainen-romaanin taustasta, tulkinnasta, historiallisesta
kontekstista ja asemasta Japanin kirjallisuudessa.
Hayashin teos on mielenkiintoinen, koska se kuvaa köyhälistön
arkista elämää Japanissa sata vuotta sitten – ja ennen kaikkea köyhiä naisia ja
heidän heikkoa asemaansa yhteiskunnassa. Silti tunnelma on vain harvoin todella
ankea, sillä koditonkin voi liikuttua ystävällisestä eleestä tai vaikuttua
maiseman ja taiteen kauneudesta.
Kiertolainen on Japanin modernin kirjallisuuden
klassikko ja myös feministinen klassikko, joka on raikkaudessaan ja
rohkeudessaan ollut esikuvana monille japanilaisille naiskirjailijoille.
Kannattaa lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti