Katharina Hagenan teos Omenansiementen maku on ollut niin Saksassa kuin muuallakin maailmassa todellinen arvostelu- ja myyntimenestys. Ei ihme - kyseessä on lämminhenkinen sukutarina, josta jää hyvä mieli.
Iris perii isoäidiltään suvun vanhan kotitalon, mutta ei ole aivan varma mitä tehdä perinnöllään. Selvittääkseen tilannetta hän ottaa hautajaisten jälkeen pari päivää virkavapaata kirjastonhoitajan työstään ja tutkii talon perinpohjaisesti. Vanha rakennus paljastaa vähän kerrassaan salaisuuksiaan ja jokainen uusi esine ja uusi huone tuo mieleen muistoja, jotka ovat hautautuneet tai haudattu mielen sopukoihin. Isoäidin dementia surullisine ja koomisine piirteineen. Tätien rakkaustarinat sekavine käänteineen. Sisaren kuolema eräänä kuumana ja yltäkylläisenä kesänä. Kaiken yllä omenien ja omenahillon makea tuoksu. Mystinen ja raskas hämärä menneisyyden ja nykyisyyden välillä.
Nykyhetken tunnelma on raskaista muistoista huolimatta varsin kepeä. Lapsuuden kiusankappaleesta, naapurin Maxista, on kasvanut komea asianajaja – juuri sopiva pelastamaan Iriksen noloista tilanteista. Suhteen kehittyminen kuvataan humoristisesti ja dialogeissa on nasevuutta ja vauhtia. Kaikkia asioita ei saada selväksi, mutta niin paljon kuitenkin, että Iriksen sielu saa rauhan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti