WARIS, HELENA: Nuorgamin vettä

Kustantaja: Like 2019

Suomen pohjoisimmassa kunnassa Nuorgamissa lomaileva kolmekymppinen Mikke Korhonen lyö kännispäissään kaverinsa Jeren kanssa vetoa siitä, että saa kuljetettua kävellen ämpärillisen Nuorgamin vettä Helsinkiin Havis Amandan patsaalle – ei kuitenkaan niin, että Mikke itse kantaisi lastia. Ei. hänen pitää saada vieraat ihmiset kuskaamaan ämpäriä puolestaan ja vielä maksamaankin työstä. Maksun ei tarvitse olla rahaa (mutta suotavaa se kyllä olisi), vaan mitä tahansa tavaraa tai ruokaa tai jokin aineetonta (kuten suukko). Jere lupaa maksaa Mikelle satasen, kun ämpäri saapuu Havis Amandalle.

Siinä sitä nyt on, perkele: Nuorgamin vettä.

Tuon kanssa pitäisi elää seuraavat viikot. Kuukaudet.

”Mikke Korhonen, sinä olet umpihullu.”

Olen. Tunnustan.

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Mutta nyt on tie, ämpäri ja Mikke.

Ihmisiä lähtee yllättävän helposti kantoavuksi, kun Mikke vain saa ensin selvitettyä heille pähkähullun ideansa kokonaisuudessaan. Luonnikkainta sakkia ovat rullasuksilla kiitävät norjalaiset hiihtomaajoukkueen jäsenet… Jeren Facebookiin perustama Nuorgamin vettä -sivu alkaa kerätä seuraajia ja tykkäyksiä kiihtyvällä vauhdilla. Paikallislehti kiinnostuu ja lopulta valtamediakin. Someilmiö on syntymässä.

Olen yhä huoltamon pihassa ja tunnelma on kuin markkinoilla. Joku paistaa makkaroita grillissä. Kännykät käyvät kuumina, ihmiset kihisevät ja ottavat valokuvia ämpäristä, joka nököttää yksinäisenä pakuni vierellä. Kunhan eivät potkaisisi sitä nurin, kun noin tungeksivat. Hivuttaudun lähemmäksi sankoa suojellakseni sitä.

Maksuksi ämpärinkantajat luovuttavat vaikka mitä kertakäyttömukista robottiruohonleikkuriin, vessapaperista kihlasormukseen, rusinoista runkopatjaan. Kuulakärkikyniä, sytkäreitä, lippiksiä ja porontaljoja. Miken Transporter täyttyy ja luvassa on mielenkiintoinen näyttely, kunhan ämpärin sisältö ensin saadaan kaadettua Havis Amandan altaaseen.

Monet ovat varmoja siitä, että Miken tempauksella on jokin syvempi sisältö. Kerääkö hän rahaa johonkin hyvään tarkoitukseen? Onko vedenkanto huuto luonnon puolesta? Muistutus siitä, miten ihmisten tulisi kohdata toisensa? Onko teossa uskonnollinen ulottuvuus? Ainakin nuorgamilaisiksi itseään kutsuva ryhmä pitää Mikkeä omana messiaanaan ja ämpärin sisältämää vettä pyhänä. Miken lähipiiri taas uskoo, että mies yrittää selvitä kriisistä, johon on syöksynyt seurustelusuhteen kariutumisen ja työttömäksi joutumisen jälkeen. Ettäkö muka vain vedonlyönti ja sen jääräpäinen toteuttaminen?

Ennen pitkää mukaan tulee tietenkin myös kaupallisuus. Tehtäisiinkö jutusta oikein sirkushuvi? Myytäisiinkö kantoetappeja etukäteen? Ehkä ihan huutokaupalla? Olisiko mahdollisuus oheistuotteille? Ihmisillä tuntuisi olevan halukkuutta vaikka mihin, mutta mikä Nuorgamin vedessä on heille lopulta tärkeintä? Miken persoona? Itse idea? Vesi? Ämpäri?

Matkansa aikana Mikke tapaa monenlaisia ihmisiä Kainuun kuninkaallisista Kreikkaan hullaantuneeseen Kristokseen ja itkuisesta teinitytöstä miestennielijään. Tulevaisuuden kannalta tärkeitä suhteita solmitaan ja pysyvää ystävyyttä syntyy. Mikke paljastuu  empaattiseksi ja huolehtivaksi kaveriksi, joka toisia auttaessaan saattaa itse joutua vaikeuksiin.

Nuorgamin vettä on hyväntuulinen veijariromaani, josta jollakin lailla tulee mieleen Forrest Gump. Miken kommellukset ja seikkailut saavat kyllä hymyn huulille, mutta samalla voi miettiä sitäkin, millaisen kuvan kirja antaa ajastamme ja sen arvomaailmasta.

PS. Kirjan kannessa komeilee Fanni-koira, joka on aiheuttaa katastrofin ämpärin sisällön suhteen. Fannin emännän maustekakku taas saattaa vaikuttaa Miken koko tulevaisuuteen.