HIETALA, NELLI: Varotoimia

Kustantaja: Karisto 2020

Vakuutuksia työkseen kaupitteleva Taimi on kolmekymppinen nainen, joka näkee uhkia kaikkialla. Jopa bussimatka ystävän luota kotiin sisältää monta potentiaalista vaaratilannetta: vesiliirron, tielle hyppäävän hirven, ojaanajon, kanssamatkustajien turvavyöttömyyden ja siitä seuraavan sinkoilun onnettomuuden tapahtuessa. Lisäksi Taimin viereen istahtaa ulkomaalaisen näköinen komea mies ja Taimia harmittaa: mies rupeaa tietenkin tekemään tuttavuutta. Sitten Taimia harmittaa, kun mies ei tee elettäkään siihen suuntaan. 

Bussin pysähtyessä kymmeneksi minuutiksi linja-autoasemalle Taimi ryntää aseman vessaan, mutta sieltä palatessaan näkee vain poistuvan auton takavalot. Saman kohtalon näyttää kokeneen Taimin vieressä bussissa istunut komea mies, joka esittäytyy Samiriksi ja tarjoaa Taimille kahvit aseman kuppilassa.

Mikä nyt eteen? Seuraava bussi lähtee vasta kuudelta aamulla eikä paikkakunnalla ole hotellia. Onneksi linja-autoaseman kahvilassa jutustelevat tädit muistavat läheisen mökkikylän ja toinen heistä jopa tarjoutuu viemään Taimin ja Samirin sinne. Taimi nimittäin ei aio jättää ymmärtämätöntä miesparkaa maahanmuuttajiin vihamielisesti suhtautuvien junttien armoille, vaan pelastaa tämän mukaansa.

… hän oli se, joka pelasti miehen hankaluuksilta. Hän uhrasi oman mukavuutensa ja järjesti vaivojaan säästämättä majoituksen, jotta pahaa-aavistamaton Samir ei joutuisi täkäläisten petojen raadeltavaksi.

Eivät Taimin koettelemukset tietenkään tähän lopu, vaan edessä on holtitonta ajoa liukkaalla tiellä metsässä, lumihankia, verenhimoisia petoja ja uhkaavia metsästäjiä. Mökkiin asettuminenkin tarjoaa omat huolenaiheensa ja Samir alkaa jo ihmetellä Taimin pelkojen määrää.

- Enkä pelkää. Minä varaudun, Taimi selittää kärsivällisesti. – Ne ovat eri asioita. Pelko on hallitsematonta. Varautuminen ehkäisee pelkoa.

Varotoimia on kevyttä kesälukemista. Päähenkilö Taimi on kyllä huolekkuudessaan omaa luokkaansa, mutta silti häneen voi jollakin lailla samaistua. Lisäväriä Taimiin antavat riehakkuuden ja nasevuuden pilkahdukset sekä hetkittäiset lapsellisuuskohtaukset. Tuntuu siltä, että yhden yön seikkailu loppujen lopuksi vaikuttaa Taimiin myönteisesti ja hän alkaa etsiä hieman väriä ja runsautta elämäänsä.

Onhan kirjassa myös vakavaa sanomaa: ihmisen ulkonäöstä ei kannata ruveta päättelemään yhtään mitään.

Kuvittele, että sulta jatkuvasti tivattaisiin, mistä oikein tulet. Harva tuntuu tajuavan, ettei mulla mitään muuta kotimaata ole kuin Suomi ja että niistä irakilaisista juurista on pakko toitottaa koko ajan lähinnä siksi, että kysyjät itse eivät pysty pitämään mun näköistä tyyppiä suomalaisena… Taimi tunsi olonsa syylliseksi. Jos hänen viereensä olisi bussissa istunut reisitaskuhousuihin ja kumisaappaisiin pukeutunut valkoinen mies, olisiko hän katsonut tarpeelliseksi tietää, onko tämä kristitty?