11.6.2023

COLES, RICHARD: Murha ennen iltahartautta

Kustantaja: Minerva 2023

Alkuteos: Murder before Evensong

Suomennos: Riina Vuokko & Robi Vuokko

Englantilainen Richard Coles (s. 1962) kuului 1980-luvulla supersuosittuun The Communards -yhtyeeseen, mutta ryhtyi sitten opiskelemaan teologiaa. Nykyisin hän toimii Finedonin kylän pastorina Northamptonshiressä ja on kysytty televisio- ja radiopersoona. Hän kirjoittaa myös Kirkkoherra Clementin tutkimuksia -dekkarisarjaa, jonka ensimmäinen osa on Murha ennen iltahartautta.

Vuonna 1988 neljäkymmentäviisivuotias Daniel Clemens on ollut kahdeksan vuotta Champtonin maalaiskylän kirkkoherrana. Hän asuu pappilassa seuranaan leskiäitinsä Audrey, joka toisaalta on kova juoruilija ja asioihin sekaantuja ja toisaalta miltei empatiakyvytön. Vauhtia elämään antavat kaksi eläväistä mäyräkoiraa. Myöhemmin joukkoon liittyy Danielin melko ärsyttävä pikkuveli Theo, näyttelijä joka haluaa tarkkailla Danielin työskentelyä tulevaa televisiosarjarooliaan varten.

Kylää kuohuttava tapahtumaketjua alkaa kesäsunnuntaista, jolloin Daniel saarnansa päätteeksi ilmoittaa, että kirkkoon on saatava käymälä. Jotkut seurakuntalaisista kannattavat uudistusta ja jotkut ihmettelevät, miksi käymälää tarvittaisiin nyt kun jo neljäsataa vuotta on pärjätty ilmankin. Jotkut ottavat suorastaan henkilökohtaisesti sen, että käymälän tieltä jouduttaisiin purkamaan pois pari tainta penkkiriviä.

Daniel yrittää toimia pikkumaisen kinastelun keskellä rauhallisesti ja jämäkästi – onhan hänellä tukenaan Lordi Bernard de Floures, Champton House -kartanon isäntä ja kirkon suojelija. Monilta osin kylä jatkaakin entistä leppoisaa elämäänsä; kirkon koristelusta vastaava Kukkaiskilta kokoontuu, kartano avataan perintöverojen pienentämistarkoituksessa taas pariksi kuukaudeksi yleisölle, Daniel käy iltaisin kirkossa viettämässä rukoushetkeä.

Sitten tulee kohtalokas ilta. Kartanonherran Bernardin serkku Anthony Bowness, Champtonin arkistonhoitaja ja kirkkoväärti kiirehtii hieman pitkäksi venähtäneen pubivierailun jälkeen sulkemaan kirkonovet päivän päätteeksi ja suorittamaan ehkä jotain muutakin tehtävää. Myöhemmin Daniel saapuu koiriensa kanssa pimeään kirkkoon pitämään iltahartautta ja vaistoaa kesken kaiken, että jokin on vialla.

Jokin pieni asia häiritsi hänen rukouksensa rytmiä, jokin, joka vaivasi häntä aivan tajunnan laitamilla. Se kutsui häntä Jumalan huomasta takaisin maan kamaralle. Hän istui hetken aikaa hiljaa ja kuunteli. Sitten hän tajusi, mikä häntä vaivasi.

Anthony löytyy penkkien välistä kuolleena vierellään yllättävä murha-ase: puutarhasakset. Niiden käyttäjän on täytynyt hallita asiansa, mutta oliko asialla joku kyläläinen vai ulkopuolinen? Mitä syytä kenelläkään olisi murhata harmiton Anthony-ressukka? Pelonsekaisen innostuksen vallassa olevia kyläläisiä kokoontuu sekatavarakauppaan, joka toimittaa myös postitoimiston virkaa, ja tieto liikkuu talosta toiseen kuin sähkö virtapiirissä. Toimittajalauma vyöryy kylään.

Murhatutkimuksia johtava kolmekymppinen rikosylikonstaapeli Neil Vanloo ja Daniel huomaavat pian voivansa luottaa toisiinsa ja alkavat täysin epävirallisesti ja ilma lupaa jakaa tietoja ja ajatuksia keskenään. Daniel uskoo tuntevansa seurakuntalaisensa siksi hyvin, että pystyy sanomaan varmasti, ketkä eivät ole syyllisiä. Mutta sitten tapahtuu uusi murha.

Kuolema oli kuin syvyyspommi: ensin räjähdys ja sitten hidas – kuka ties minkä – nouseminen pinnalle, kun yhteisö kerääntyy yhteen ja kohtaa hirmuteon todellisuuden.

Yhä vahvemmin alkaa tuntua siltä, että murhissa on jokin yhtymäkohta kylän sota-aikaisiin tapahtumiin. Champton House toimi silloin sekä Vapaa Ranska -liikkeen miesten parantolana että sodan aikaisista erityisoperaatioista vastanneen yksikön koulutuskeskuksena. Ovatko murhatut henkilöt päässeet perille tähän asti piilossa pysyneistä salaisuuksista?

Murha ennen iltamessua edustaa ”cozy crime” -dekkarityyppiä. Pieni maalaiskylä on leppoisa ympäristö eivätkä murhat loppujen lopuksi juurikaan häiritse sen rauhaa. Coles kuvaa huumorilla erilaisia ihmistyyppejä Kukkaiskillan höpsähtävistä naisista aateluuden jo äidinmaidossa imeneeseen kartanon porukkaan ja heidän välisiä keskustelujaan. Kärsivällinen ja herkkävaistoinen kirkkoherra Clement on päähenkilönä todella sympaattinen!

 

 

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa mukavalta luettavalta kesään! Isomummoni oli joskus kirjan luettuaan tuumannut, että "oli taas monta mukavaa murhaa!". :D Se sopii dekkarinlukijan motoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana komentti isomummoltasi! Tämä kirja sopii kyllä siihen!

      Poista