12.6.2021

TURTON, STUART: Pimeitten vetten paholainen

Kustantaja: Otava 2021

Alkuteos: The Devil and the Dark Water

Suomennos: Jaakko Kankaanpää

On vuosi 1634. Bataviasta lähtee kahdeksan kuukauden matkalle kohti Amsterdamia kahdeksan laivaa, joista Saardamilla matkustaa kenraalikuvernööri Jan Haan vaimonsa Saran ja tyttärensä Lian kanssa. Muista matkustajista huomiota kiinnittää eniten Sammy Pipps, joka on maailmankuulu rikostutkija ja voronkoppaaja, mutta nyt vankina ja kahleissa. Ainoastaan kenraalikuvernööri ja hänen kamariherransa Cornelius Vos tietävät, mistä Sammya syytetään. Sammy itse vannoo syyttömyyttä ja hänen henkivartijansa ja ystävänsä Arent Hayes uskoo.

Saardam-laivaa on jo satamassa varoitettu tulevista vaaroista. Varoittaja on spitaalinen mies, joka puheensa jälkeen leimahtaa liekkeihin. Omituista asiassa on se, että spitaaliselta on jossain vaiheessa leikattu kieli, joten hänen ei mitenkään olisi pitänyt pystyä puhumaan. Ramman jalkansa takia ei myöskään kiipeämään laatikkopinon päälle.

Tietäkää, että isäntäni… purjehtii Saardamin matkassa. Hän on salaisuuksien herra, kaiken synkän ja epätoivoisen valtias. Hän antaa teille tämän varoituksen vanhojen lakien mukaan. Saardamin lastina on synti, ja kaikkia, jotka lähtevät sen mukaan, kohtaa armoton tuomio. Se ei pääse perille Amsterdamiin.

Matka kuitenkin alkaa ja uusia varoituksia satelee. Mastoon nostetussa purjeessa on merkki, jonka taikauskoisimmat tulkitsevat Vanha Tom -nimisen paholaisen merkiksi: silmä, joka vetää perässään häntää. Spitaalisen haamu nähdään laivan ikkunassa. Aavelaivan valo seuraa Saardamia. Ihmisiä katoaa ja kuolee. Aineeton ääni kuiskailee yössä tarjoten ihmisille sitä, mitä itse kukin palavimmin halajaa. Mutta paholainen ei anna mitään ilmaiseksi, kaikesta on jossain vaiheessa maksettava.

Vanha Tom on ylpeä. Se riivaa vain niitä, joilla on valtaa, tai sitten niitä, jotka ovat vahvoja. Tärkeitä ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, jotka pääsevät kaikkialle, minne se haluaa mennä, ja ajan mittaan, kun Vanha Tom hallitsee heitä, heidän valtansa vain kasvaa. Turmelus ja tuho virtaavat ulos Vanhasta Tomista samalla tavalla kuin varjot seuraavat meitä ulkokannella…

Epäjärjestys valtaa laivan. Ihmisiä yllytetään kavalan suunnitelmallisesti toisiaan vastaan ja yhä useampi on valmis antautumaan Vanhan Tomin palvelijaksi. Merimiehet ja matruusit käyvät veriseksi muuttuvaa valtataistelua.  Kirjan loppuratkaisun jälkeen lukija voi kelailla tapahtumia mielessään ja pohtia, olisiko missään vaiheessa ollut mahdollista arvata asioiden todellista laitaa.

Turton rakentaa ovelia juonia – senhän todisti jo hänen esikoisromaaninsa Evelynin seitsemän kuolemaa. Pimeitten vetten paholainen -dekkarissa viehättää erityisesti kuvaus elämästä 1600-luvun purjelaivalla. Tilat ovat ahtaat ja haisevat. Kullakin ihmisryhmällä on oma tarkkaan rajattu tilansa, jolta poistuminen tietää vaaraa. Miehistöä hallitaan pelolla ja ankaralla kurilla. Pelätä pitää merirosvoja ja myrskyjä. Huonossa tapauksessa ruokakin loppuu.

Asiat, joita paholainen tarjoaa, eivät ole vain 1600-luvun ihmisille mieleen. Kyllä nykyaikanakin esiintyy vallan- ja rahanhimoa, pyrkimystä vapautua alentavista ihmissuhteista ja halua kostaa koettuja vääryyksiä

”Mitä ovat pimeät vedet?”

”Se on vanhojen merimiesten nimi ihmisen sielulle… Heidän mielestään ihmisen synnit ovat pinnan alla kuin vanhat hylyt valtameren pohjassa. Pimeät vedet ovat ihmisen sielu, ja niissä Vanha Tom ui.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti