Kustantaja: Tammi 2021
Alkuteos: The Lost Man
Suomennos: Mari Hallivuori
Hautakivi heitti maahan pienen varjon. Musta laikku oli
silmänkantamattomiin ainoa suoja auringolta, ja sen koko vuoroin suureni ja
pieneni, kun varjo kiersi kiveä aurinkokellon viisarin lailla. Mies oli alkuun
kontannut, sitten raahannut itseään varjon tahtiin. Hän oli yrittänyt mahtua
siihen, väännellyt kehoaan epätoivon vallassa, potkinut ja kuopinut maata
peloissaan ja janoissaan.
Australian sisäosissa maa on karua, suojatonta ja auringon
kuivaksi paahtamaa. Satojen kilometrien autiudessa liikkuu harvoin ketään eikä
kukaan ainakaan lähde sinne kävelylle ilman varusteita. Juuri niin Cameron
Bright ilmeisesti on kuitenkin tehnyt. Hänet löydetään kuumuuteen ja nestehukkaan
menehtyneenä seudun ainoan maamerkin eli karjamiehen hautakiven juurelta.
Itsemurha tuntuu todennäköisimmältä vaihtoehdolta.
Camin vanhin veli Nathan epäilee silti, ettei kaikki ole
ihan kohdallaan, ja alkaa penkoa asioita kuusitoistavuotiaan poikansa Xanderin
kanssa. Mikä olisi ajanut iloisen ja suositun Camin itsemurhaan? Veljesten
välit eivät ole nuoruuden jälkeen olleet erityisen läheiset, vaikka heidän laajat
maatilansa sijaitsevatkin vieretysten, mutta riitaa ei ole ollut. Luultavimmin
Cam on vain halunnut vältellä veljeä, joka kohtalokkaan virheen tehneenä on
suljettu muun yhteisön ulkopuolelle.
Epäilyttävät asiat ovat pieniä, mutta silti käsitykset ihmisistä
alkavat muuttua. Cam ei ehkä olekaan niin mukava kuin yleisesti luullaan.
Pikkuveli Bub saattaa olla ovelampi kuin kukaan on uskonut. Camin Ilse-vaimolla
tuntuu olevan jotain salattavaa, samoin tilan asiat täydellisesti hallitsevalla
Harry-sedällä (joka oikeasti ei ole sukua, vaan palkattua työvoimaa) ja jopa
kausityöläisillä. Lopulta päädytään tutkimaan aiemman sukupolven langettamaa
varjoa – sadistista isää ja alistuvaa äitiä.
Kadonnut mies on rakenteelta hyvä dekkari, jossa tapahtumat
kuitenkin varsinkin alussa etenevät miltei ärsyttävän hitaasti. Paljastusten myötä vauhti
hieman kiihtyy, mutta ei Kadonnut mies ruuvia kiristä lopussakaan. Silti
se pitää otteessaan. Lukijaa johdatetaan epäilemään henkilöä toisensa jälkeen. Mihin
epätoivo ja pelko voi ihmisen ajaa? Mitä suhteita, toiveita ja tunteita pinnan
alla piilee?
Ilmapiirin jännittyneisyys on käsinkosketeltavaa ja armottoman luonnon läheisyys vielä lisää vaaran tuntua. Yksi tehokeino on nostaa yhä
uudelleen esiin Camin laajalti tunnettu ja kopioitu maalaus karjamiehen
hautakivestä. Maalaus on kotona kunniapaikalla ja niin pyhä, että sitä tuskin
saa koskettaa. Mitä siihen oikein liittyy?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti