HUBARA, KOKO: Bechi

Kustantaja: Otava 2021

Isänsä puolelta jemeninjuutalainen ja äitinsä puolelta suomalainen Koko Hubara eli Shirley Meital Hubara syntyi Vantaalla vuonna 1984. Ihonvärinsä vuoksi kiusattu Hubara on tunnettu etenkin Ruskeat tytöt -blogista, joka palkittiin vuonna 2015 parhaana yhteiskunnallisena blogina. Esikoisteos Ruskeat tytöt ilmestyi vuonna 2017 ja samana vuonna Hubara valittiin vuoden yhteiskuntatieteilijäksi.

Hubaran romaani Bechi kertoo erään suvun naisista kolmen sukupolven ajalta. Samanlainen kaava näyttää toistuvan sukupolvesta toiseen: äiti salailee tyttäreltä asioita, jotka kokee liian kipeinä, ja tytär puolestaan epäilee äitiä, koska vaistoaa salailun. Syntyy väärintulkintoja puolin ja toisin, kun kumpikaan ei tunne olevansa tarpeeksi rakastettu tai arvostettu.

Onni ja siunaus. Sitähän lapset ovat. Ja lapsenlapset. Ja lapsenlapsenlapset. Mutta lapset ennen kaikkea. Elossa tai kuolleina. Kummituksina tai maailmoihinsa menneinä. Aina. Ei ole mitään parempaa kuin oma lapsi, ei mitään rakkaampaa eikä tärkeämpää. Äideillä ja lapsilla ei välttämättä ole mitään yhteistä, mutta rakkaita he ovat silti.

Jemeninjuutalainen Rivka on miltei lapsi mennessään naimisiin ja synnyttäessään omat lapsensa. Kaksi poikaa hän menettää, kunnes syntyy tytär Shoshana. Tällä välin perhe on jo muuttanut Maahan eli Israeliin, jonne Rivka ei kuitenkaan osaa kotiutua kaivatessaan entistä elämäänsä Jemenissä. Silti hän kieltäytyy ehdottomasti muuttamasta takaisin kertomatta kuitenkaan syytä. Äidin salamyhkäisyys saa Shoshanan raivon partaalle.

Shoshanalla itsellään on Suuri Suunnitelma: hän haluaa asumaan Pariisiin. Kibbutsilla hän tapaa suomalaisen Hannun ja päättelee, että Suomi voisi olla ihan hyvä välivaihe Suuren Suunnitelman toteuttamisessa. Hannu on kiltti aviomies ja pian syntyy myös tytär, jolle Shoshana antaa nimen Bechi. Tämä huutoa tai lohdutonta itkua tarkoittava nimi on ollut hänen tuntemattoman veljensä nimi.

Sinnikäs Shoshana opettelee suomen kielen niin hyvin, että pystyy kirjoittamaan kulttimaineeseen nousevan omaelämäkerrallisen teoksensa Shoshana Ayin. kävi täällä, jossa Suomi ja suomalaiset saavat terävää kritiikkiä osakseen. Kirjan nimi on suora viittaus Anja Kaurasen esikoisromaaniin Sonja O. kävi täällä, mutta monikerroksisuus ei lopu tähän. Bechi-romaanin kursiivilla painetut sivut näet ovat ”sitaatteja” Shoshanan teoksesta.

Yö toisensa jälkeen on kulunut, eri vuoteissa, eri maissa, eri vuosikymmenillä, mutta unet ja fantasiat, koko kesyttämätön aivokapasiteetti jota Shoshanalla on keskimääräistä enemmän, onhan hän sekä nomadi että tarinankertoja, halusi tai ei, eivät pysty luomaan sellaista kohtausta, missä äiti tulisi niin lähelle, että hänet voisi tuntea.

Hän katuu monia asioita, muttei tätä. Että on Bechin äiti, tässä kaupungissa, tässä maassa, jossa voi kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa.

Bechistä kehittyy vahvatahtoinen tyttö, joka jo pienenä havaitsee äitinsä syömishäiriön ja masennuksen. Shoshana ei halua olla taiteilijaäitiklisee, vaan hyvä perinteinen pullantuoksuinen äiti, mutta tytär vaistoaa kyllä äidin oikeasti haluavan vain kirjoittaa. Ihan periaatteesta Bechi ei suostu lukemaan äitinsä kirjaa, vaan haluaa kuulla Shoshanalta suoraan tämän muistoista ja salaisuuksista.

… näin jälkikäteen ajateltuna, kyllä mä pelkäsin mutsia silloin kun se oli vihainen, tietenkin. Mutta vielä enemmän mä pelkäsin sen hiljaisuutta, hyvyyttä, hevosenpaskahellyyttä. Mä valitsin huonoista vaihtoehdoista mieluummin äidinraivon kuin äidinrakkauden, hengittävän mylvinnän kuin tappavan kiltteyden. Koska jälkimmäinen oli valhetta, kuolema. Ei-totta, ja ei-olemassa.

Nyt Bechi itse on raskaana. Hänelläkin on salaisuus, jota ei paljasta ainakaan äidilleen, mutta ehkä hän aikanaan kertoo sen lapselleen ja katkaisee silloin sukupolvien salailun ketjun. Onhan Bechi vahva taistelijaluonne, joka muokkaa elämäänsä mieleisekseen.

Bechi on kooltaan ohut, mutta tarjoaa paljon mietiskeltävää ja yhdisteltävää. Yllättävän hauskakin se on osuvine kuvauksineen. Kaikki kirjan kolme naista ovat moniulotteisia ja omaäänisiä - esimerkiksi Bechin puheessa sinkoilevat nykynuorten puheenparret ja kirosanat. Kirjallisuudesta puhutaan paljon ja siteerataan teoksia, joiden luettelo löytyy kirjan lopusta - mutta siinäkin saattaa piillä jokin kompa.