LESTER, NATASHA: Ranskalainen valokuvaaja

Kustantaja: Gummerus 2021

Alkuteos: The French Photographer

Suomennos: Anuirmeli Sollamo-Lavi

Amerikkalainen Jessica May on malli, jonka kuvia toiseen maailmansotaan joutuneet sotilaat kantavat maskottina mukanaan. Uskomatonta kyllä, hänen mallinuransa päättyy kuukautissuojamainokseen, vaikka Jess ei edes ole poseerannut kyseistä mainosta varten, vaan kuvan Kotex-firmalle on salaa lähettänyt Jessin poikaystävä. Pariskunta on elänyt naimattomana yhdessä kolme vuotta, mitä jotkut ihastelevat ja jotkut pitävät ainakin Jessin kohdalla osoituksena taipumuksesta irstailuun.

Loppuvuodesta 1943 Jess pääsee Vogue-lehden kirjeenvaihtajana Ranskaan ja joutuu heti ensimmäisellä haastattelumatkallaan vahingossa keskelle taisteluja. Jessin ottamat kuvat sensuroidaan ja kuvaaja itse määrätään oikeuteen määräysten rikkomisesta, mutta onneksi taisteluhaudassa tutuksi tullut rehti kapteeni Dan Hallworth todistaa hänen puolestaan. Se ei miellytä PR-upseeria Warren Stonea, joka itse olisi kiinnostunut amerikkalaisesta kaunottaresta.

Naispuolisten kirjeenvaihtajien ja valokuvaajien on pitkän aikaa miltei mahdotonta hoitaa työtään. ”Reportteritytöt” eivät saisi haastatella muita kuin kenttäsairaalaan sairaanhoitajia ja nekin ”jutut” julkaistaisiin vasta kun miestoimittajien kirjoittamat artikkelit olisi saatu julki. Naisten älyä, fyysistä kestävyyttä ja moraalia vähätellään alentavin sanankääntein, mutta jokin näiden herkkien olentojen suojelussa menee kyllä vikaan:

Miesten lehdistöleiri oli kauempana etulinjasta ja näin ollen paljon turvallisempi kuin viides kenttäsairaala Carentanin liepeillä, jonne Jess oli sijoitettu. Naisena hänellä ei ollut mitään asiaa lehdistöleireihin, joten hän ei päässyt kuulemaan tiedotustilaisuuksia eikä näkemään karttoja: hän ei saanut tietoa kriisipesäkkeistä, todennäköisistä hyökkäyksistä eikä päivän tavoitteista tai mistään muustakaan, minkä perusteella hän olisi pystynyt päättelemään, mikä osa maasta oli turvallinen ja mikä ei.

Hankalissa olosuhteissa naistoimittajat tekevät parhaansa. Jessin joistakin otoksista tulee sotakuvien klassikoita ja hänen Voguelle toimittamansa raportit herättävät huomiota erilaisen näkökulmansa vuoksi. Jess nimittäin kirjoittaa naisista. Naisista, jotka kotirintamalla onnistuvat erinomaisesti mitä vaativimmissa tehtävissä, mutta joutuvat luopumaan niistä miesten palatessa sodasta. Kestokykynsä rajoilla uurastavista sairaanhoitajista kenttäsairaaloissa. Naisista, joita niin viholliset kuin voittajat raiskaavat – myös puhdasmaineiset amerikkalaiset.

Minulla on pistooli, eikä kukaan estä minua ottamasta tuota tai ketään muutakaan saksalaista tyttöä, jos se sattuu minua huvittamaan. Mehän voitimme sodan, eikö?

Jessin tarinaan limittyy vuoteen 2004 sijoittuva juonenhaara. Nuori australialainen taidekuriiri D’Arcy Hallworth matkustaa Ranskaan hakemaan salaperäisen valokuvaajan teoksia Australiassa järjestettävään laajaan näyttelyyn, mutta toteaakin matkan järisyttävän hänen koko elämänsä perustuksia. Hänen on käytävä läpi monimutkainen juonittelujen, väärinkäsitysten ja salaisuuksien vyyhti ennen kuin asiat loksahtavat kohdalleen.

Ranskalainen valokuvaaja on romanttinen lukuromaani. Sen sankarittaret ovat kuvankauniita, nokkelia ja epäsovinnaisia, sankarit komeita, empaattisia ja suurenmoisia rakastajia. Jessin sotakokemukset ja huomiot naisen asemasta ovat kuitenkin uskottavia ja ajatusta herättäviä. Eikä ihme – hänen hahmonsa on saanut innoituksen Lee Milleristä (1907–1977), joka oli kuuluisa malli ja Man Rayn rakastajatar, mutta myös Voguen reportteri toisen maailmansodan aikana. Monet aivan uskomattomilta tuntuvat asiat perustuvat tositapahtumiin.

PS. Lee Milleristä on tekeillä elokuva, jossa pääosaa näyttelee Kate Winslet. Elokuvan ohjaa Ellen Kuras ja Liz Hannahin käsikirjoituksen pohjana ovat Anthony Penrosen äidistään kirjoittama The Lives of Lee Miller sekä Lee Miller -arkiston sisältämät valokuvat ja päiväkirjat.