Kustantaja: Siltala 2021
Pirkko Saision romaani Passio on huima seikkailu Sakari
Topeliuksen Välskärin kertomusten hengessä. Topeliuksen teoksessa
sukupolvelta toiselle siirtyy kuningas Kustaa II Adolfin lahjoittama
kuparisormus ja Saision romaanissa puolestaan eräs kultaesine yhdistää eri vuosisatojen
ja eri maiden ihmisiä. Sivuja Passiossa on peräti 732, mutta teksti
vetää ja lukeminen etenee joutuisasti.
Lammas halusi ruohoa, vettä, parittelua, etsi toisista
lampaista turvaa. Ihminen halusi kaikkea samaa, sen lisäksi kultaa. Jumala ja
Girolamo Savonarola eivät ymmärtäneet, mistä kullanhimo oli peräisin. Tietenkin
se liittyi omenoihin, naiseen ja käärmeeseen. Se liittyi puuhun, jonka asiat
eivät kuuluneet ihmiselle.
Aluksi ollaan 1400-luvun viimeisissä vuosissa Italiassa, kun
firenzeläinen ruhtinatar Vasari uhraa dominikaanimunkki Savonarolan
sytyttämällä turhuuksien roviolla itselleen toisarvoista tavaraa ja heti
Savonarolan kuoltua vuonna 1498 kaivaa esiin kalleimman aarteensa: kullasta ja
jalokivistä tehdyn työmiehen kämmenen kokoisen kaulakorun, joka esittää hyvän
ja pahan tiedon puuta käärmeineen kaikkineen.
Myöhemmin koru muuttaa moneen kertaan muotoaan siirtyessään
ihmiseltä toiselle. Sen matka vie Venetsian kautta Keski-Eurooppaan ja
Venäjälle, Suomen kautta Solovetskin luostarisaaren vankileirille Neuvostoliittoon
ja lopulta 1950-luvun Helsinkiin. Joskus se vaihtaa omistajaa varkauden
seurauksena, joskus myytynä, joskus lahjana, joskus sattumalta löydettynä.
Sillä on merkitystä, että koru on alun perin esittänyt hyvän
ja pahan tiedon puuta. Huolimatta ajasta, paikasta, uskonnosta, aatteesta,
yhteiskunnallisesta asemasta, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta
ihmiset nimittäin ainakin jossakin vaiheessa miettivät sitä, millaista tietä
heidän pitäisi elämässään kulkea ja millaisia syntejä katua. Miksi ylipäätään
elää?
Henkilöitä on paljon ja erilaisia, mutta Saisio kuvaa
kaikkien vaiheita yhtä tasapuolisesti ja tuomitsematta. Kukaan ei ole
pelkästään hyvä tai paha, vaan olosuhteet ja muut ihmiset vaikuttavat heihin ja muovaavat uusia rooleja entisen minuuden päälle. Historia myös
toistaa itseään ja esimerkiksi 1500-luvun juutalaisen Leeahin ja 1900-luvun
helsinkiläisen Lindan kohtalot ovat hyvin samankaltaiset.
Veri yhdisti tuntemattomat ihmiset samaan kuohuntaan,
vaikka he elivät tuhansien kilometrien päässä toisistaan, eri mantereillakin…
Passio on tapahtumarikas ja yllättävä: hetken tuntee
elävänsä Leo Tolstoin maailmassa ja seuraavaksi jo saippuaoopperassa. On häivähdys
mystiikkaa ja symboliikkaakin on varmasti paljon enemmän kuin pystyy huomaamaan.
On ikäviä tapahtumia, mutta myös lämpöä ja huumoria. Pirkko
Saisio on tainnut kirjoittaa teostaan aika lailla kieli poskessa ja omasta
taituruudestaan ja tietämyksestään nautiskellen. Ehdottomasti lukemisen
arvoinen – seikkailu odottaa!
Saisiolta olen lukenut jonkun kirjan, josta en muistaakseni niin innostunut. Ehkä kuitenkin kokeilen tätä jossain vaiheessa. :)
VastaaPoistaAnki, minäkään en ole ennen innostunut Saision teoksista, mutta tämä kirja yllätti täysin. Ihan uudenlaista Saisiota!
Poista