ISHIGURO, KAZUO: Klara ja aurinko

Kustantaja: Tammi 2021

Alkuteos: Klara and the Sun

Suomennos: Helene Bützow

Klara ja aurinko -teoksessa eletään tulevaisuudessa, jossa robottien kehittymisen myötä yhä harvemmalle ihmiselle löytyy töitä. Siksi vähistä työpaikoista aikanaan kilpailevien nuorten on käytävä huippukouluja ja kouluihin päästäkseen heidän on oltava huippulahjakkaita. Tästä syystä monet varakkaat vanhemmat ”muuntavat” lapsiaan geenimanipulaation avulla.

Muuntaminen ei suinkaan ole vaaratonta, vaan lapsi saattaa sen seurauksena sairastua ja pahimmassa tapauksessa kuolla. Perusopinnot suoritetaankin varmuuden vuoksi etänä ja vasta collegessa nuoret pääsevät varsinaiseen kouluopiskeluun. Etäopetuksessa olevien lasten yksinäisyyttä lievitetään vertaisryhmien tapaamisilla ja keinoystävillä eli nimenomaan lapsen seuralaiseksi kehitellyillä roboteilla.

Klara on robotti mallia B2-nelonen. Muista keinoystävistä poiketen se havainnoi kaikkea ympärillään, oppii nopeasti ja pystyy myös yhdistelemään asioita poikkeuksellisen hyvin, mikä nostaa sen jopa uusimpien mallien edelle soveltuvuudessa KY:ksi. Jokin Klarassa viehättää neljätoistavuotiasta Josieta, joka jatkuvan sairastelun vuoksi on hyvin yksinäinen. Tytöllä on myös henkistä painolastia, sillä hänen isosiskonsa on kuollut geneettisen manipuloinnin seurauksena.

Tyttö oli kalpea ja laiha, ja kun hän tuli lähemmäksi, näin että hän ei kävellyt samalla tavalla kuin muut jalankulkijat. Tytön käynti ei ollut varsinaisesti hidasta, mutta hän näytti pysähtyvän jokaisen askelen jälkeen varmistaakseen, että oli yhä turvassa eikä kaatuisi.

Klaran näkökulma on viileä ja järkevä. Se havaitsee kaikkialla pieniä yksityiskohtia, jotka muilta jäävät huomiotta, mutta ihmisten tunteiden vivahteita se ei pysty tajuamaan. Miksi Josie suhtautuu välillä niin ilkeästi lapsuudesta asti tuntemaansa naapurinpoikaan Rickiin, joka muuntamattomuudestaan huolimatta on todella älykäs? Miksi Äiti koettelee toistuvasti Klaran kykyä matkia Josieta? Tunteiden sekavuus saa Klaran näkökentänkin välillä pikselöitymään sekavaksi.

Klara itse saa kaiken energiansa auringosta ja uskoo siksi Josienkin parantuvan, jos tämä pääsee nauttimaan Auringon valamasta erityisravinnosta. Saadakseen jumalankaltaisen Auringon kiinnostumaan Josiesta Klaran on siis keksittävä jotain, millä käydä kauppaa – ja Klarahan kyllä tietää Auringon vihan kohteen! On vain onnistuttava tuhoamaan se.

Ymmärsin, että vaikka Aurinko oli lempeä, hänellä oli paljon tekemistä; että moni muukin kuin Josie tarvitsi hänen huomiotaan; että Aurinkokin saattoi sivuuttaa Josein kaltaiset yksittäistapaukset, varsinkin kun vaikutti siltä, että Äiti, taloudenhoitaja ja KY pitivät hänestä hyvää huolta. Tulin ajatelleeksi, että Auringon erityisen avun saamiseksi olisi ehkä välttämätöntä kiinnittää hänen huomionsa Josien tilanteeseen jollakin epätavallisella ja erottuvalla tavalla.

Klara ja aurinko -romaani kertoo rakkaudesta. Rakkaudesta, joka voi ilmetä niin monin eri tavoin lapsen ja vanhemman, miehen ja naisen tai ystävien välillä. Ehkä eniten jää mietityttämään Josien äiti, joka esikoisensa kuolemasta huolimatta haluaa muuntaa myös kuopuksensa. Ja ennen kaikkea äidin omalaatuinen varautuminen siihen, että Josiekin lopulta menehtyisi. Silti rakkaudesta siinäkin pohjimmiltaan on kyse.

Ishiguron romaani on lempeän surumielinen dystopia, jonka keskeisin hahmo on robotti Klara. Suora ja rehellinen Klara lausuu julki arkojakin asioita, mutta yllättäen se on myös myötätuntoisempi ja epäitsekkäämpi kuin monet sitä ympäröivät ihmiset. Kovin monet kirjan henkilöistä pelkäävät tulevansa hylätyiksi ja jäävänsä yksin, vaikka heidän ympärillään on rakastavia ihmisiä, joiden ansiosta he ovat oikeastaan hyvin erityisiä.