Kustantaja: Tammi 2020
Pieni Annu kulkee isänsä mukana taloihin, joissa isä ja
Annun Isotukkaiseksi nimittämä nainen sulkeutuvat perheen äidin kanssa makuuhuoneen
oven taakse ja Annu leikittää mahdollisimman kovaäänisesti lapsia. Kotona Annu
saa desinfioida isän käyttämät välineet.
Hän purkaa laukun, vahtii kattilaa joka on jo liedellä,
kiskoo tuolin hellan viereen, kiipeää sille ja pudottaa letkut kiehuvaan
veteen, poimii ne kohta pihdeillä pois, järjestää riviin pyyhkeen päälle.
Hakaneularasian hän asettaa niiden viereen. On varottava, etteivät letkut putoa
lattialle tai koske pöytään tai keittiörättiin, hän tietää miten tärkeää on
olla tarkka. Siitä voi olla kiinni toisen henki ja elämä, isä sanoo joka kerta,
kun he lähtevät.
Sitten isä jää kiinni ja joutuu vankilaan. Annu pääsee kasvatiksi
parhaan ystävänsä Lauran perheeseen, koska lähiomaisia ei ole. Äitinsä lähdöstä
Annu muistaa vain verilammikon eteisen lattialla ja siniset vilkkuvalot, mutta
isän mukaan äiti kuoli silloin. Myös rakas pikkusisko Maaru katosi
selittämättömästi samaan aikaan kuin äiti.
Äiti kohoaa kattoon kuin Maija Poppanen mutta ilman
sateenvarjoa. Äidillä on Maaru mukanaan ja he lentävät katon läpi ja pikkumetsän
yli pilvien päälle. Äidin käsi Maarun kädessä, molempien helmat aaltoina
jalkojen ympärillä ja villatakkien liepeet siipinä selässä.
Teini-iässä Annu alkaa kipuilla menneisyytensä kanssa. Vankilasta
päässyt isä vetäytyy kontakteista. Annusta kulkee kylillä rumia puheita. Laura
pimittää tärkeitä tietoja. Lopulta Annu karkaa, koska koti ei enää tunnu
turvapaikalta. Seuraa levotonta ja jopa itsetuhoista elämää ja sitten suurehko aukko
elämäntarinassa ennen nykyhetkeä.
Nykyhetkestä kertoo minämuodossa Annu itse. Hän on naistentautien
lääkäri, joka hälytetään paikalle aina kun synnytyksessä ilmenee ongelmia, joka
tutkii ja auttaa raiskaustapauksissa, joka leikkaa kohdun kasvaimia ja löytää
synnytyselinten syövät. Hänellä on aikuinen tytär Marikuu, jonka isään tuntuu
liittyvän jokin hämmentävä salaisuus.
Annu on tuntenut niin monta kertaa tulleensa hylätyksi,
ettei aikuisenakaan uskalla sitoutua kehenkään. Olipa miessuhde miten hyvä
tahansa, Annu kiirehtii katkaisemaan sen heti kun kiintymys toiseen uhkaa
kasvaa liian suureksi. Yksin on turvallista olla.
Muutosta on kuitenkin luvassa, kun Annun elämään palaavat
taas niin isä kuin Laurakin. Samalla Annu alkaa uudella innolla etsiä tietoja
kadonneista rakkaistaan, äidistä ja Maarusta. Ehkä he sittenkin olisivat vielä
löydettävissä ja perheyhteys palautettavissa.
Kirjan nimi Kaikki kadonneet viittaa myös Annun isän suorittamiin
sikiönlähdetyksiin. Isä uskoi todennäköisesti aivan vilpittömästi tekevänsä
hyvää aikana, jolloin nainen sai raskaudenkeskeytyksen julkisessa
terveydenhuollossa vain erittäin painavin terveydellisin perustein tai sitten pimeästi
yksityisklinikalla, jos oli tarpeeksi varakas.
Itse asiassa Annukin kyllä törmää eettisiin ongelmiin. Miten
auttaa yhdeksättä lastaan odottavaa äitiä, jonka elimistö on jo kärsinyt mutta
joka ei uskonnollisista syistä voi ajatellakaan ehkäisyä? Miten auttaa nuorta
raiskauksen uhria, joka ei lääkärintodistuksesta huolimatta saa oikeutta? Kenties
juuri menneisyys on ohjannut Annua uranvalinnassa.
Kaikki kadonneet -romaanissa on kouraisevaa realismia, mutta myös runollisuutta. Sudenkorento – etenkin
kultainen neidonkorento – sopisi vaikka Annun voimaeläimeksi symboloidessaan
toisaalta kaipuuta ja toisaalta toiveikkuutta. Pohjana tähän on isän
romanttinen kertomus (ja puolustuspuhe) sudenkorentojen rakentamasta
kuunsillasta, jota pitkin enkelit pystyvät kulkemaan.
… kuunsiltaa kulkevat ne joista tulee enkeleitä varhain.
Jotka ovat liian hyviä tähän maailmaan, jotka eivät tunne kipua eivätkä kaipaa
ketään, jotka enkelintekijä päästää suruista jo ennen syntymää. Ne kaikki
kulkevat iltaisin joen pintaa kuuta kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti