Kustantaja: Otava 2020
Miika Nousiaisen romaani Pintaremontti kertoo
ihmisistä, jotka kaipaavat suunnattomasti jotain lähes saavuttamatonta. Se kertoo, mitä valheista voi seurata. Se
kertoo ennakkoluuloista ja niiden voittamisesta. Se kertoo vanhemman sukupolven
vaikeuksista ymmärtää nuorempia ja nuorten vaikeuksista ymmärtää vanhempia. Se
kertoo, ettei iällä oikeastaan ole mitään merkitystä.
Seitsemänkymppinen Seija on juuri menettänyt aviopuolisonsa.
Hän ei määräilevää miestään erityisesti kaipaa, mutta tuntee itsensä kovin tarpeettomaksi.
Lapsista Henna – monta vuotta naimisissa ollut – pistää miltei välit poikki,
jos äiti kyselee vauvauutisista. Sami-poika sentään pitää jossain määrin
yhteyttä, mutta äitiä huolettaa hänen aina vain pitkittyvä sinkkuutensa.
Kun en minä millään pahalla. Minulla nyt vain mummouden
biologinen kello tikittää. Olen siinä iässä, että osaan turhan huolehtimisen ja
riittävän määrän kotiruokareseptejä, mutta pystyn silti vielä liikkumaan ja
nostamaan lapsen keinuun. Että siksi minä saatan kysellä.
Sinkkuus surettaa kyllä Samia itseäänkin, sillä hänen suurimpana
toiveenaan on aina ollut perheen perustaminen. Kestävää suhdetta ei hyvästä
yrityksestä huolimatta kuitenkaan ole syntynyt, vaan kaikki kumppanit ovat
vetäytyneet ennen pitkää vakuutellen, että Sami on kyllä aivan ihana, mutta…
Ensimmäisillä treffeillä kaikki kumppanini vaikuttavat
juuri siltä, mitä treffeiltä lähdin hakemaankin. Eli lasteni tulevilta äideiltä.
Todellisuus on paljon mutkikkaampi. Ihminen on paljon mutkikkaampi. Ajoitus on
väärä. Tai oikea. Jollakin ihmeellisellä tavalla joku mitätön asia on kuitenkin
helpon yhdessäolon esteenä.
Samin sisar Henna taas kaipaa lasta miltei pakkomielteisesti,
mutta ei ole kovasta yrittämisestä huolimatta tullut raskaaksi. Aviopuoliso Esa
suhtautuu asiaan omituisen välinpitämättömästi ja harvasanaisesti – onko hän
lainkaan sellainen mies, jonka kanssa Henna haluaisi enää olla?
Haluan seota vanhemmuudesta. Haluan olla
epärationaalinen, ylisuojeleva, rättiväsynyt, hullu leijonaemo, jonka elämään
hulluus tuo tasapainon. Parempi valvoa yö rakastamansa takia kuin rakastamansa
kaipuusta.
Samin pitkäaikaisista ja läheisistä ystävistä Markus on
jäänyt kolmen pienen tytön yksinhuoltajaksi, kun vaimo on vakavan
synnytyksenjälkeisen masennuksen vuoksi joutunut laitoshoitoon. Välillä
Markuksen valtaa toisaalta tavaton riittämättömyyden tunne ja toisaalta kauna
niin Salla-vaimoa kuin tyttäriäkin kohtaan. Elämä on yhtä meteliä, kaaosta ja pettäviä
aikatauluja.
Onko isyys tavoittelemisen arvoinen tila?
Vähäpätöiseenkin ammattiin tarvitaan koulutus, mutta tämä kaikkein vaikein ja
mahdottomin homma pitää tehdä fiilispohjalta amatöörimäisesti.
Samin toinen läheinen ystävä eli Pesonen puolestaan joutuu
yhtäkkiä vanhempiensa omaishoitajaksi. Isä sairastaa syöpää ja äidillä todetaan
aivoinfarktin jälkeen verisuoniperäinen dementia. Lihava ja nuhjuinen Pesonen
on jo aikaa alistunut siihen, ettei hän tule koskaan saamaan naisystävää elämänsä
sulostuttajaksi.
Jostain se itsetunto pitäisi hankkia. Mietin joskus
hankkivani elämän, tyttöystävän ja istuvammat farkut, mutta en osannut päättää
järjestystä. Vähän kuin kivi, paperi ja sakset voittavat toisensa ristiin.
Mutta ilma itsetuntoa mikään ei onnistu.
Sitten on vielä Pintaremontti-nimistä sisustus- ja
hyvinvointiblogia pitävä Sini, jonka yltiöpositiivisia ajatuksia lukevat
ongelmiensa parissa painiskelevat Henna, Sami, Pesonen, Seija ja jopa Markus.
Mahtaako Sini nähdä elämänsä vaaleanpunaisten silmälasien läpi? Vai onko
kyseessä vain keino ansaita rahaa? Entäpä, jos kaikki romahtaa?
Näiden henkilöiden elämät kieppuvat kuin karusellissa
toistensa ympärillä. Ystävät auttavat toisiaan, mutta voivat valheiden ja
väärinkäsitysten vuoksi joutua tahtomattaan todella kiperiin tilanteisiin.
Välillä pakoillaan mielenosoittajien ja moottoripyöräjengiläisten lisäksi
suivaantuneita leikkipuiston vanhempia.
Pintaremontti on vauhdikas kirja, jossa sattuu ja
tapahtuu ja tilanteet laajenevat ketjureaktiona uskomattomiin mittasuhteisiin.
Se on myös hyväntahtoinen ja lempeä kirja. Ihmiset löytävät ystävyyttä ja
rakkautta aivan odottamattomista paikoista ja odottamattomien ihmisten taholta.
Imelyydestä ei kuitenkaan ole kysymys, sillä käsiteltävänä on todellisia
ongelmia, joita moni lukijakin varmaan tunnistaa. Kyllä tällaista kirjaa
tarvitaan, jossa viihteellisyys ja vakavuus sekoittuvat sopivassa suhteessa
toisiinsa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti