CHEN, KEVIN: Aavekaupunki

Kustantaja: Aula & Co 2024

Alkuteos: Kuei tifang (2019)

Suomennos: Rauno Sainio

Kevin Chen (s. 1976) on syntyjään taiwanilainen, mutta asuu nykyisin Saksassa. Uransa hän aloitti näyttelijänä taiwanilaisissa ja saksalaisissa elokuvissa, mutta on sittemmin julkaissut useita romaaneja, esseitä ja novellikokoelmia. Osittain omaelämäkerrallinen Aavekaupunki-romaani voitti vuonna 2020 Taiwanin kirjallisuuspalkinnon ja on ensimmäinen Cheniltä suomennettu teos.

Aavekaupunki-teoksesta puuttuu länsimaiselle lukijalle tuiki tarpeellinen henkilöluettelo, mutta tässä kirjan keskeisimmät hahmot:

Vuori. Perheen isä. Suku omistanut laajoja maa-alueita, mutta menettänyt kaiken hallituksen pakkolunastuksissa. Käynyt yläkoulun, kova lukemaan. Hiljainen.  Pienimuotoista liiketoimintaa.

Kaskas. Perheen äiti. Soijakastiketehtailijan tytär. Lähes luku- ja kirjoitustaidoton, mutta hallitsee unien tulkinnan, loitsut ja rituaalit. Kova puhumaan. Juonikas. Kiivas.

Shu-mei eli Ensimmäinen sisko. Asuu yhä perheen kotitalossa, ansaitsee elantonsa ompelijana. Hallitsee rukoukset ja rituaalit.  Etsii tapoja päästä eroon maanisesti käyttäytyvästä puolisostaan pikku-Kaosta.

Shu-li eli Toinen sisko.  Väestötietojen käsittelijänä Taipeissa. Väritön ja huomaamaton, ei hätkähdä vähästä. Tyytyväinen elämäänsä tylsänä pidetyn miehensä rinnalla.

Shu-ch’ing eli Kolmas sisko. Vanhempien hemmottelema. Käynyt yliopistoa. Elää seurapiirirouvana Taipeissa väkivaltaan taipuvaisen puolisonsa Ankkurin kanssa. Lapseton.

Su-chieh eli Neljäs sisko. Naimisissa vauraan pikku-Wangin kanssa. Asuu miehen rakennuttamassa ylellisessä Valkoisessa talossa pimennysverhojen takana eikä koskaan poistu kotoaan.

Ch’iao-mei eli Mehevä, Viides sisko. Oli lumoava kaunotar. Kuoli nuorena.

T’ien-i eli Vanhempi veli. On hyvä arkuntekijä, mutta houkutellaan mukaan politiikkaan. Äänivyöryllä kaupunginjohtajaksi, mutta joutuu korruption vuoksi vankilaan.

T’ien-hung eli Nuorempi veli. Ajetaan pois perheestä homouden takia. Opiskelee Taipein yliopistossa ja kirjoittaa kirjoja. Saa stipendin Berliiniin, missä tapaa tulevan aviomiehensä T:n. Joutuu puolisonsa taposta vankilaan.

Paatti, Betelpalmu, Käärmeentappaja: Vuoren perheen elämään vaikuttaneita miehiä, joita voidaan tuntea myös muilla nimillä.

Chenin suku on pitkään asunut Taiwanin saaren keskiosassa Yungchingin pikkukaupungissa. Kaupungin nimi tarkoittaa ”ikuista rauhaa”, mutta se on täynnä aaveita ja ikäviä muistoja. Alueella tehtiin 1970-luvulla suuria suunnitelmia ja rakennettiin mm. ”taivastaloja” eli kolmikerroksisia omakotitaloja. Yhteen näistä taloista muutti Vuoren yhdeksänhenkinen perhe.

Entä miten hän kertoisi pähkähullusta lapsuudestaan? Viidestä isosiskosta, yhdestä isoveljestä, vaitonaisesta isästä sekä äidistä, joka papatti isänkin puolesta. Miten hän pukisi sanoiksi naapurin Käärmeentappajan, Punasortsin, kastelukanavat, häät, jaavanpallerosateen? Entä Valkoisen talon, virtahevon, uimalan, kellarin, tähtihedelmätarhan, Naisen muurilla, Huomisen kirja-aitan, hopeanvärisen vesisäiliön?

Nykyhetki alkaa tilanteesta, jossa tarinan pääasiallinen kertoja T’ien-hung on päässyt Saksassa vankilasta ja matkustaa Yungchingiin. Seutu tuntuu hänestä pitkän poissaolon jälkeen vieraalta ja rapistuneelta. On aavejuhlan aika, jolloin kuolleet ovat tavallista lähempänä eläviä. Kun T’ien-hung tapaa kolme vanhinta siskoaan, on läsnä myös kaksi äänetöntä aavetta.

Siskot rakastavat pikkuveljeään, mutta tämän paluu huolettaa: pääseekö veli nyt perille suvun salaisuuksista? Vuosikymmenten aikana monet ihmissuhteet ovat kietoutuneet toisiinsa yllättävillä ja arveluttavillakin tavoilla. Perheenjäsenet ovat joutuneet uskomattoman usein keskelle raadollisia tapahtumia tai kohdanneet tunteettomia ja petollisia ihmisiä.

Miksi ihmiset palaavat kotiin? Mitä koti ylipäätään tarkoittaa? Hänellä ei ollut vastauksia. Hän ei palannut sovituksen tähden tai katumuksen ajamana, ei löytääkseen vastauksia tai selityksiä. Eikä hän liioin tehnyt sitä velvollisuudentunnosta. Pelkkä ajatus kotiinpaluusta ahdisti häntä. Silti hänen oli palattava… Hänellä ei ollut muuta paikkaa, minne mennä.

Aavekaupunki-teoksessa on kerroksia ja kiemuroita, mutta kovin vaikealukuinen se ei kuitenkaan ole. Luvut ovat lyhyitä ja kertojat vaihtuvat; saadaan eri näkökulmia muun muassa homoseksuaalisuuteen, naisen asemaan, perheväkivaltaan ja ihmisten luokitteluun varakkuuden, oppineisuuden tai asuinpaikan perusteella sekä somemaailmaan maalittamisineen ja vihapuheineen.

Kevin Chen kuvaa Taiwanin valtion historiaa ja kulttuuria, joka poikkeaa varsin paljon länsimaisesta maailmasta. Hänen henkilöidensä arkea ohjaavat perinteiset uskomukset, enteet ja unet. Ruokakulttuuri on täkäläisestä näkökulmasta outoa eikä aina kovin houkuttelevaakaan (esimerkiksi käärmekeitto). Monet kasvit, puut ja hedelmät ovat vieraita, mutta niitä kuvataan mielenkiintoisesti aisteihin vedoten.

Kirjan ydinajatus on ehkä se, että jossain vaiheessa on katkaistava sukupolvesta toiseen jatkuva vaikeneminen. Lukijalle Chenin suvun ja koko kaupungin kätkemät salaisuudet paljastuvat vähän kerrassaan ja raskaista tai lähes absurdeista hetkistä huolimatta hän voi kokea myös yllättävää kauneutta. Siitä ansio lankeaa Chenin hienostuneelle kerrontatyylille, jonka suomentaja Rauno Sainio on oivallisesti tavoittanut.

Sanat eivät pääse ulos, vaan ne kasaantuvat sydämiinne. Sinulla on sydämessäsi hiekkakumpu, siskollasi kokonainen vuori. Hän haluaisi kertoa, haluaisi että olisi joku, jolle kertoa. Mutta samalla hän toisaalta ei halua kertoa, ei kenellekään, ikään kuin ääneen lausuttuna ja kerrottuna sanoista tulisi totta. Silloin sitä jättää asioita mieluummin sanomatta. Vaikeneminen on pakenemista. Jos salaisuuden kätkee sydämeensä, vie sen lopulta mukanaan hautaan saakka.