A YI: Täydellinen rikos

 Kustantaja: Aula & Co 2020

Alkuteos: Xiamian, wo gai gan xie shenme (2011)

Suomennos: Rauno Sainio

Vuonna 1976 syntynyt A Yi on työskennellyt poliisina, sihteerinä ja kustannustoimittajana ennen nousemistaan lupaavimpien kiinalaisten nykykirjailijoiden joukkoon. Mieheltä on ilmestynyt kaksi novellikokoelmaa ja nyt suomennettu romaani Täydellinen rikos, josta tuli hänen läpimurtoteoksensa.

Eletään ihan tavallista arkipäivää kiinalaisessa suurkaupungissa. Kukaan ei aavista, että eräs yhdeksäntoistavuotias nuorukainen suunnittelee murhaa. Hän on hahmotellut mielessään tekonsa eri vaiheet, hankkinut tarvittavat välineet, laskenut aikataulun ja valmistellut pakonsa erilaisine harhautuksineen. Ainoa, mikä häneltä vielä puuttuu, on sopiva uhri.

 Olin laatinut tekoani varten lukuisia suunnitelmia. Lopulta suunnitelmani oli tiivistynyt näihin neljään riviin:

Päämäärä: täyttymys 

Keino: pako 

Paon peruste: murha

Budjetti: 10 000 yuania

Karmaisevinta kaikessa on se, ettei uhrin henkilöllisyys merkitse tulevalle murhaajalle mitään. Hän voisi tappaa kenen tahansa ohikulkijan. Hän voisi tappaa naapurinsa tai jonkun omaisensa. Lopulta helpoimmalta uhrilta tuntuu luokkatoveri Kong Jie, jonka mies houkuttelee luokseen vierailulle. Tosin tytön myöhästyminen sovitusta on pilata koko huolellisesti suunnitellun aikataulun.

Verityö tulee kuitenkin tehtyä kaikkine niine yksityiskohtineen, joiden murhaaja olettaa kuohuttavan ihmisten mieliä tavallista enemmän. Karkumatkakin onnistuu aluksi lähes suunnitelmien mukaan. Tässä kohtaa kirjailija esittää varsin kirpeitä huomioita poliisien leipääntymisestä ja välinpitämättömyydestä. Lisää kritiikkiä kiinalaisesta yhteiskunnasta seuraa, kun päästään oikeuslaitoksen toimintaan asti. Rahan perässä ovat niin asianajajat kuin todistajat eli totuus on ostettavissa.

Täydellinen rikos ei ole rikosromaani, sillä syyllinen ja uhri ovat tiedossa heti alkuunsa. Sen sijaan kirjassa yritetään etsiä syitä siihen, miksi nuori mies päätyi hirmutekoonsa ja siihen, miten hänestä tuli niin kylmän tunteeton. Turvaton lapsuus? Syrjintä? Yksinäisyys? Pettyminen yhteiskuntaan?

Vaikuttaa siltä, että murha oli vain lähtökohta ja todellisena tavoitteena oli saada kokea jännittävä pakomatka ja oman neuvokkuuden koettelu. Olisiko nuorukainen oikeasti niin kaikkivoipa kuin uskoi olevansa? Odotettuja säväyksiä ei murhasta tai pakomatkasta kuitenkaan tullut.

… aika ajoin minusta todellakin tuntuu, että tekoni oli törkeä. Haluan kuitenkin sanoa, ettei sydäntäni purista se tosiseikka, että uhrini on kuollut, vaan se ettei tästä tullutkaan niin kaunista kuin olin alun perin kuvitellut. Kun olin toteuttanut tekoni, huomasin ettei sisimpäni haukkonut järkyttyneenä henkeään. Tekoni ei tuntunutkaan niin kiehtovalta kuin olin odottanut.

Oikeudenkäynti ja salissa vallitseva viha saattaisivat tarjota vielä mahdollisuuden johonkin jännittävään, mutta kaikessa onkin kaupankäynnin makua: jos murhaaja osoittaisi katumusta, pehmentäisivät todistajat lausuntojaan ja sen seurauksena tuomio lievenisi. Voiko katumusta osoittaa, jos sitä ei tunne?

Täydellinen rikos -romaanissa on draamaa yllin kyllin, mutta kerronta on niin eleetöntä, että se voi tuntua jopa tylsältä. Tämä taas johtuu siitä, että näkökulma on henkilön, joka korkeintaan tuntee kiukkua suunnitelmien uhatessa epäonnistua tai iloa voidessaan käyttäytyä tavalla, jota muut eivät ole odottaneet. Sukellus patologiseen mieleen on pelottava.

A Yin kirjallisia esikuvia ovat Dostojevski, Kafka, Faulkner ja Kundera, joiden teoksissa ilmapiiri on usein varsin synkkä ja painajaismainen. Toisaalta kirjailijan ei ole tarvinnut etsiä murhaajalleen esikuvia kaukaa menneisyydestä, sillä samanlaisia näköalansa menettäneitä, pitkästyneitä ja vihaisia nuoria miehiä esiintyy nykyään otsikoissa yhä useammin. Teos pistää ajattelemaan – ja sehän on aina hyvä asia.