KOKKONEN, TERHI: Rajamaa

 Kustantaja: Otava 2020

Terhi Kokkonen (s. 1974) muistetaan Scandinavian Music Group- ja Ultra Bra -yhtyeistä laulajana ja pop-lyriikan kirjoittajana. Hän on opiskellut Teatterikorkeakoulussa dramaturgiaa ja Aalto-yliopiston elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksella käsikirjoittamista ja elokuvaleikkausta. Rajamaa on Kokkosen esikoisromaani.

Kiireinen keski-ikäinen pariskunta yrittää korjata etääntyneitä välejään lomalla Lapissa. Itse loma meneekin melko hyvin, mutta paluumatkalla pariskunta joutuu auto-onnettomuuteen. Kovin pahasti ei käy – Karo (Karoliina) saa lievän aivotärähdyksen ja murtuneen nenän ja Risto joutuu turvautumaan niskatukeen. Heidän on kuitenkin jäätävä yöksi seudun ainoaan (hinnasta päätellen luksusluokan) majoitusliikkeeseen.

Karo ei hotellissa viihdy, vaan haluaa palata pikaisesti takaisin töihin. Risto kuitenkin pitkittää lähtemistä kerta toisensa jälkeen, kuljeskelee ympäriinsä outo hymy huulillaan ja harrastaa suurieleisesti meditaatiota. Miksi hän vihjailee Karon olevan jotenkin sekaisin?  Eikö heidän kokemaansa onnettomuutta aiheuttanutkaan paikalta paennut sininen lava-auto, vaikka Karolla on tapahtumasta selkeä muistikuva?

   Karo muistaa sen selvästi. Radiossa soi Bachin sellokonsertto, mutkan takaa ajoi sininen lava-auto, valot häikäisivät ja Karo tiesi loppunsa tulleen. Ei huutoa eikä jarrutuksen kirskuntaa. Pelkkää tappavaa kirkkautta.

   ”Karo, tie oli jäässä. Sinulla on aivotärähdys. Sinä muistat väärin.”

Tunnelma on jotenkin pahaenteinen, mutta mistä se johtuu? Riston käytös vaikuttaa sadistiselta kiusanteolta, mutta entäpä jos hän on sittenkin oikeassa puhuessaan vaimonsa lääkityksen tarpeesta ja taipumuksesta väkivaltaisuuteen? Karo puolestaan on aina vain hermostuneempi ja hänen huoliteltu ulkokuorensakin rapautuu. 

Onko avioliitto jo alun perinkin ollut eräänlainen sopimus yksinhuoltajana tiukoille joutuneen Karon ja vaikeuksiin ajautuneen liukkaan naistenmiehen Riston välillä? Karolle ainoa rakas henkilö tuntuu olevan hänen poikansa Johannes, joka ei elä - ja jonka ei pidäkään elää - samassa maailmassa Riston kanssa.

Sinä pidä ihmisistä kiinni muttet kiinny kehenkään, kaikki on vaihdettavissa, myös minä. Mutta se sopii minulle. Meidän liittomme ei perustu rakkaudelle, se perustuu rinnakkain kulkemiselle. Sille että joku ymmärtää miltä tuntuu olla sivussa kaikesta... Johanneksen maailma on toisenlainen. Teidän maailmanne eivät vain sovi yhteen, usko minua.

Karon ja Riston lisäksi kirjassa saavat sijaa ne muutamat henkilöt, joita he oleskelunsa aikana tapaavat ja jotka lisäävät kertomukseen oman näkemyksensä. Kukaan kirjan henkilöistä ei ole kovin miellyttävä, joten heihin ei kiinny eikä heidän kohtaloistaan kanna suurempaa huolta. Herkullisin kuvaus on hotellin yrmeästä ja palveluhaluttomasta vastaanottovirkailijasta Sinikasta, joka haaveilee laulajanurasta ja pääsystä suureen maailmaan. 

Rajamaa-teoksessa yksityiskohdilla ei mässätä, vaan kaikki turha on riisuttu pois. Silti se onnistuu kertomaan henkilöidensä elämästä kaiken oleellisen. Jännittyneen ilmapiirin aistii ja loppuratkaisua odottaa hieman peloissaan, vaikka jo kirjan alun perusteella tietää, mitä tuleman pitää. Varsinainen tarina kertoo meille vain sen, miten puolisot saapuvat suhteessaan viimeiselle rajalle ja miksi se raja ylitetään.