5.5.2021

DIEUDONNÉ, ADELINE: Oikeaa elämää

Kustantaja: WSOY 2021

Alkuteos: La vraie vie

Suomennos: Saara Pääkkönen

Talossamme on neljä makuuhuonetta, minun huoneeni, pikkuveljeni Gillesin huone, vanhempieni huone ja ruumiiden huone.

Ruumiiden huone on täynnä isän eri puolilla maailmaa osin laittomasti ja suurella rahalla metsästämiä eläimiä tai niiden osia. Kokoelman helmi on norsun syöksyhammas ja pelottavin täytetty hyeena.

Tarinan alussa tyttö on yksitoistavuotias ja pikkuveli Gilles lähes seitsemän. Isä on väkivaltainen ja sadistinen tyyppi, jonka arvaamattomia mielialoja koko perhe tarkkailee. Äiti puolestaan on kuin ameba, joka suhtautuu passiivisesti kaikkeen muuhun paitsi puutarhanhoitoon ja lemmikkivuohiinsa. Miten kaksi näin erilaista ihmistä on joskus mennyt yhteen ja saanut aikaan kaksi lastakin, ihmettelee tyttö.

Eräänä päivänä tyttö ja Gilles menevät tavalliseen tapaansa jäätelöautolle hakemaan tavanomaiset annoksensa, kun tapahtuu kauhea onnettomuus. Tyttö uskoo aiheuttaneensa sen valinnoillaan, mutta todennäköisesti hän pääsisi nopeasti tapahtuneen yli, jollei pikkuveli olisi niin traumatisoitunut. Ennen nauravainen Gilles on nyt mykkä ja totinen. Hän etsii lohtua hyeenasta, mutta tämä tartuttaakin poikaan inhimillisyyttä tuhoavia syöpäläisiä.

Se jokin, jolle en osannut antaa nimeä mutta jonka läsnäolon saatoin aistia, se jokin eli hyeenan sisällä. Tuo täytetty ruumis oli hirviön pesä. Kuolema asui meillä.

Perheen elämää seurataan kirjassa viiden vuoden ajan. Sinä aikana Gilles etääntyy siskostaan ja muuttuu yhä tunteettomammaksi. Lopulta hän tuntuu saavan tyydytystä ainoastaan kivun ja mielipahan tuottamisesta. Miten tyttö saisi ilon takaisin veljensä sydämeen? Pystyisikö hän rakentamaan aikakoneen, joka siirtäisi heidät hetkeen ennen kohtalokasta onnettomuutta ja mahdollistaisi toisenlaiset valinnat? Tyttö on tässä asiassa lapsellinen, vaikka tuntuu esimerkiksi opiskelussa ja seksuaalisessa heräämisessä ikäistään kypsemmältä.

Gilles vietti yhä enemmän aikaa ruumiiden huoneessa hyeenalle jutellen. Hänen päässään riehuvat syöpäläiset olivat anastaneet vallan. Jopa hänen kasvonsa olivat muuttuneet. Silmät olivat painuneet syvälle kuoppiinsa, ja aivoja ahmivat loiset lisääntyivät niin vauhdilla, että kasvot näyttivät turvonneilta. Minä olin kuitenkin varma, että Gilles oli vielä elossa siellä jossain, aivan sielunsa syvimmässä sopukassa, linnakkeessa joka yhä teki vastarintaa.

Oikea Gilles palaa kuin palaakin takaisin, mutta vasta uuden järkyttävän ja kaikkien tunteita ravisuttavan onnettomuuden jälkeen.

Kohotin katseeni Gillesiin. Siinä hän oli. Oma pikkuveljeni. Hän oli läsnä ja hän itki. Ihan kuin hänet olisi tuotu tuonelasta takaisin luokseni. Syöpälaiset eivät olleet surmanneet häntä.

Kirjassa tapahtuu hirveitä ja jopa sairaita asioita, mutta miten paljon niissä on kertojana toimivan tytön mielikuvitusta? Paikoin kirja lähentelee kauhua, paikoin fantasiaa, mutta on suurimman osan aikaa ihan realistista arkielämää. Teksti on tiivistä ja samalla runollista. Dieudonnén ammatti dramaturgina näkyy kirjan kohtausten visuaalisuutena, mutta toisaalta myös henkilöiden tietynlaisena nukkemaisuutena. Pikkuveljeään ehdoitta rakastava tyttö on kuitenkin vahva ja kiinnostava hahmo.

Belgialainen Adeline Dieudonné (s. 1982) on dramaturgi, näyttelijä ja stand up -koomikko. Oikeaa elämää -teos on hänen esikoisromaaninsa, joka voitti vuonna 2018 Belgian merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon eli Victor-Rossel -palkinnon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti