HOLMBERG, NIILLAS: Halla Helle

Kustantaja: Gummerus 2021

Niillas Holmberg (s. 1990) eli pohjoissaameksi Jalvvi Anna-Liissá Niillas on saamelainen muusikko, kirjailija, näyttelijä, televisiojuontaja ja aktivisti. Holmberg on ollut kaksi kertaa ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi, viimeksi vuonna 2020 runokoelmalla Jalkapohja. Tämä runokokoelma voitti myös Kirsi Kunnas -runopalkinnon. Saamelaisten kansallispäivänä julkaistu Halla Helle on Holmbergin esikoisromaani.

Papin poika Samu vaikuttuu Tampereen taidemuseon näyttelyssä ”Lapin lupauksen” eli Halla Helle -taiteilijanimeä käyttävän Elle Hallalan teoksista niin paljon, että suuntaa jo pari päivää avajaisten jälkeen tämän kotiseudulle Utsjoelle. Majoitus löytyy Ellen äidin luota, työpaikka Pedar Jalvi -kirjastosta ja yhteys Elleen eurooppalaisten runoilijoiden, filosofien ja taiteilijoiden tuntemuksen kautta.

Samun pettymykseksi Elle on luopunut maalaamisesta ja ryhtynyt opiskelemaan saamelaisia perinnetaitoja, jotta pystyisi jatkossa elämään luontaistaloudessa vuodenaikojen mukaan. Hän asuu rivitaloasunnon sijasta tunturimökissä, käyttää puusuksia ja pukeutuu vanhoihin vaatteisiin. Mitä on tapahtunut? Onko Elle ruvennut saamelaisuuden asiaa ajavaksi aktivistiksi ja osallistunut ehkä laittomuuksiinkin?

Mikäs tässä on elellessä, jos meiän käsitys hyvinvoinnista tai vaikka onnellisuuesta seuraa valtayhteiskunnan tarjoamaa mallia. Mutta jo me haluamme elää saamelaisina, yhtäkkiä tasa-arvoa ei olekaan, vaan meiän elinympäristöä ja elintapoja rajoitetaan vähä vähältä… Kaikki nämä ylhäältä tulevat rajoitukset, jotka viittaa kintaalla meiän ikiaikaisiin tapoihimme suojella ja tasapainottaa ekosysteemiä, ne rikollistaa meiän elintapamme ja ihmisyytemme.

Elle kuitenkin luottaa Samuun ja alkaa lähetellä tälle runomuotoon tiivistettyjä kuvauksia näkemistään unista. Loppusilausta vaille psykologian kandi alkaa tulkita niiden viestiä Sigmund Freudin Unien tulkinta -teoksen pohjalta. Mitä symboloi sammakko, joka esiintyy unien lisäksi Ellen maalauksissakin? Mitä piippu? Mitä lepät ja haavat? 

Ellen mielenterveyden järkkyessä yhä selvemmin Samu siirtyy hakemaan neuvoa C. G. Jungilta, vanhoista saamelaisista tarinoista ja jopa taolaisuuden perusteoksesta Tao te Ching. Käykö Elle sisimmässään kamppailua perinteisen ja modernin maailman välillä? Tunteeko hän tauluja maalatessaan pettävänsä esi-isänsä ja luontaistalouteen siirtyessään oman sisimpänsä? 

Ne samat symbolit, jotka on luonnonkansojen myyttien ja maailmankatsomuksen kulmakiviä, elää yhä kaikissa ihmisissä, oli he kuinka etääntyneitä luonnosta ja esivanhemmistaan tahansa.

Halla Helle on yhteiskunnallinen romaani, joka avaa näkökulmia saamelaisten asemaan ja elämään. Samu toimii kätevästi havainnoijana kahden maailman välissä ja nostaa esiin etelän ihmisten ennakkoluuloja ja otaksumia, joita on oppinut muun muassa Lapin pappeja ihannoivalta isältään. Vähitellen hän ymmärtää, että vastakkain on kaksi erilaista maailmankatsomusta – länsimainen ihmiskeskeisyys ja saamelainen näkemys, jonka mukaan ihminen ja luonto ovat yhtä.

Monenlaiset asiat näyttävät vetävän saamelaisia kahtaalle. He haluavat estää kaivostoiminnan tai tuulivoimalat pyhiltä paikoilta tai porojen laidunalueilta, mutta tarvitsevat kuitenkin moottorikelkkoja, jotta porotalous olisi kannattavaa. Turismi tuo rahaa, mutta esimerkiksi kalastusrajoituksista on haittaa paikallisille. Vanhoja joikuja kunnioitetaan, mutta nykyajan ongelmista voi myös räpätä.

Perinteiset elinolot on Saamenmaalla ajettu niin ahtaalle, että ilman niiihin sun mainittemiin moderneihin, luontoa kuormittaviin vempaimiin turvautumista joku poronhoito ois loppunu jo ajat sitten, ja ilman poronhoidon tuomaa suojaa loputki laidunmaat ois valjastettu metsä- tai kaivosteollisuudelle. Siina on perimmät arvot ja käytännön pakko ajettu ristiriitaan.

Halle Helle -romaanin juoni on itsessään suoraviivainen ja helposti hahmotettava, mutta kun siihen lisätään pitkiä psykologisia ja filosofisia pohdintoja ja keskusteluja, käy teos jo hieman puuduttavaksi. Se kannattaa kuitenkin lukea saamelaisuutta avaavan näkökulmansa vuoksi. Ovatko saamelaiset liian herkkänahkaisia vai polkeeko valtaväestö todella kyynisesti heidän oikeuksiaan?

… vastaanottamalla saamelaiskäräjien lausunnon eli meidän virallisen kannan se saa ikään kuin leiman paperiin, että kuultu on… Kun saamelaisten näkemys on huomioitu, hankkeita voidaan toteuttaa tai jättää toteuttamatta puhtain kätösin, eikä sortoa tapahdu. Ymmärrättekö? Tästä näkökulmasta katsottuna saamelaiskäräjillä on valtiolle silkka alibin funktio: ottamalla harteilleen kuulemisvelvollisuuden se pääsee eroon mielivaltaisen sortajan viitasta sitomatta itseään mihinkään.