Kustantaja: Teos 2021
Anne de Lanclos eli Ninon de Lenclos syntyi vuonna 1623.
Henri-isä oli alemman aatelissuvun köyhtynyt vesa, joka hurmasi hyvämaineisen
aatelisneitosen Marie-Barben niin, että tämä varoituksista huolimatta lähti
miehen matkaan. Hurmaava Henri osoittautui huikentelevaiseksi tuhluriksi, joka lopulta
lähti maanpakoon ikävästi päättyneen kaksintaistelun jälkeen ja jätti
vaimonsa selviämään yksinään rahattomassa taloudessa.
Jotain tulevaisuuden kannalta arvokasta isä oli tyttärelleen
opettanut: kirjallisen sivistyksen, keskustelutaidon, käytöstapojen hallinnan,
taidon tanssia ja soittaa luuttua. Kun tähän yhdistettiin neljätoistavuotiaan
tytön viattomuus, oli Marie-Barben helppo hankkia tyttärelleen arvovaltainen
rakastaja – kardinaali Richelieu. Iäkäs kardinaali puolestaan opetti neitoselle
taitoja, joiden ansiosta tästä aikanaan tuli 1600-luvun Ranskan kuuluisin
kurtisaani.
Pariisissa kukoistivat lihan ilot kaikkine variaatioineen
ja elostelevat aatelismiehet olivat himojensa vankeja. Tässä kokonaisuudessa
juuri tyttölapsen henkiin jääminen ei ollutkaan ollut täydellinen katastrofi.
Neidoksi varttumassa oleva lapsi oli sittenkin ollut sijoitus, jonka eteen oli
kannattanut uhrata useampikin sol.
Vielä toistamiseenkin äiti onnistui hyötymään tyttärensä
neitsyydestä – tällä kertaa kylläkin pikkupullosta tiputellun karitsanveren
avulla. Äidin kuoleman jälkeen Ninon perusti hienostuneen salongin, jossa
aatelismiehet ja poliittiset vaikuttajat illastivat, kujeilivat, seurustelivat
ja musisoivat. Joku onnekas mies saattoi päästä emännän katosvuoteeseenkin,
mutta Ninon oli aina se, joka teki valinnan.
Kun Ninon alkoi herättää liikaa pahennusta pariisilaisten
keskuudessa, poistui neito vapaaehtoisesti vuodeksi luostariin parantelemaan
mainettaan. Luostarin suojissa hän kävi myös synnyttämässä tultuaan vahingossa
raskaaksi. Kolmannen kerran Ninon oli luostariin suljettuna siveän
leskikuningatar Anna Itävaltalaisen toimesta, mutta silloinkin Ninon oli
voittaja: kruunusta ja protestanttisesta uskosta luopunut Ruotsin kuningatar
Kristiina etsiytyi keskustelemaan Ninonin kanssa.
Ninoninkin elämään osui unelmien rakkaus. Markiisi de
Villarceaux (1619–1691) oli naistenmies, mutta Ninonia hän rakasti aidosti
vuosikausia ja suhteen loputtuakin piti huolta sekä Ninonista että pariskunnan
yhteisestä pojasta. Ennen kuolemaansa hän jopa tunnusti Louis-François’n
pojakseen, mikä takasi nuorelle miehelle hyvän tulevaisuuden ja täytti Ninonin
salaisimmat toiveet.
Rakastan häntä edelleen suuresti, hän on sydämessäni,
kehossani, mielessäni. Jos ihmisillä on sielu, meidän sielumme ovat yhteen
kietoutuneita.
Vanhemmiten Ninon saavutti jo monen naistenkin kunnioituksen
ja ystävyyden. Arvostusta lisäsivät ominaisuudet, jotka useimmiten liitettiin
miehiin: kyky säilyttää salaisuudet, olla aina luotettava ja hoitaa taloutta
kaukokatseisesti. Hän eli mukavasti ja häpeilemättä itsenäisen naisen elämää
joutumatta kokemaan suuria onnettomuuksia tai sairauksia. Vuonna 1705 kuollut
Ninon saattoi kyllä olla ylpeä saavutuksistaan.
Hän oli aina seissyt valintojensa takana ja ollut se
keneksi oli syntynyt. Hän oli ehkä joutunut nöyrtymään, luopumaan rakkaudesta,
mutta hän ei ollut suostunut luopumaan siitä mihin oli eniten uskonut: naisen
vapaudesta.
Jälkisanoista selviää, miten rajallisista ja usein
epäluotettavista lähteistä Rosenberg on Ninonin elämäntarinan rakentanut.
Ajankuva kmuodostuu runsaista yksityiskohdista: historiallisista tapahtumista,
ihmisten tavoista ja ajatusmaailmasta, kuvauksista ruoista, vaatteista,
sisustuksista… Kirja ei kuitenkaan ole raskassoutuinen, vaan hyvää,
kepeää viihdettä. Älykäs ja kiihkeä Ninon on tietenkin etualalla, mutta
huomionarvoinen on myös hänen pitkäaikaisin ja läheisin tukijansa,
hyväsydäminen ja neuvokas kamarineito Mademoiselle Marchand.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti